RSS

Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2011

Pyöräilyä ja muuta kesäkivaa

Piknik Greenwichin puistossa

Kesä on siitä kivaa aikaa, että oma elinympäristö kasvaa ja laajenee. Brittisää tietysti rajaa ulkoilma-aktiviteetteja hieman, varsinkin pohjoisessa, mutta siitä huolimatta sitä huomaa viettävänsä enemmän aikaa ulkona kuin sisällä. Mielellään tekisin töitäkin ulkona, mutta valitettavasti työnantajani ei ehkä ole niin joustava ja avarakatseinen että moinen onnistuisi. Viikonloppuisin pitääkin ottaa kadotettu aika takaisin.

Viime lauantaina sain vihdoin ja viimein uuden polkupyörän. Vaikka sää Manchesterissä oli hieman nihkeän sateinen, kävin testaamassa kuinka Pashley kulkee. Kulkihan se! Kun tulin ensimmäistä kertaa tietoiseksi Pashley pyörien olemassaolosta, niin sen jälkeen haaveenani on ollut omistaa kyseisen valmistajan pyörä. Ne ovat retrohenkisesti tehtyjä, mutta eivät kuitenkaan mitään tusinatavaraa vaan Englannissa käsityönä valmistettuja yksilöitä. Minun yönsininen Britannia vikuroi hieman uutuuttaan, kun kannoin sitä ylös huoneistooni. Ohjaustanko päätti kumauttaa makeasti vasempaan hauikseeni. Todisteena on ihana kellertävä mustelma. Sen jälkeen Britti on kyllä käyttäytynyt hyvin.

Sää muuttui aurinkoisen helteiseksi sunnuntaina ja päätin tehdä Pashleyn neitsytmatkan grillijuhliin Stretfordiin. Loistava pyöräilymatka: ensin Fallowfieldiin ja sitten leppoisasti pyörätieksi muutettua entistä junaraidetta myöten Chroltoniin, mistä on enää kiven heiton verran itse Stretfordiin. Päivä oli todella kuuma ja viiletin uudella pyörälläni ihan jo pelkästään tuulen vireen vuoksi kuin tuulispää! Miten hauskaa pyöräily onkaan! Olin jo ehtinyt vuodessa unohtaa kuinka helposti ja nopeasti pyöräillen pääsee liikkumaan. Yksi huono puoli tosin pyöräilyssä Manchesterissä on se, että varsinaiset pyörätiet ovat harvassa. Siitä vaan liikenteen sekaan ja menoksi! Olin ehtinyt unohtaa myös sen, kuinka pelottavaa itseasiassa on pyöräillä Oxford Roadilla kaksikerroksisten bussien huristaessa ohi kosketusetäisyydeltä. Silti jotkut hullut haluavat elää riskillä ja jättää pyöräilykypärän kotiin. Minä pidin kypärän tiukasti päässä, vaikka sään puoleen olisi ollut mukavampaa antaa tuuleen sotkea tukkaa ja reittini Stretfordiin ei ollut niitä vaarallisempia.

Kesäpyöräilyä grillijuhliin, grillausta, syömistä ja juomista ulkona auringon paisteessa ei voita monikaan asia! Ihminen on vähään tyytyväinen. Se olisi hyvä muistaa muulloinkin kuin aurinkoisina ja lämpiminä kesäpäivinä. Hyvien ystävien seurasta voi nauttia läpi vuoden.

Tänä viikonloppuna tarjolla oli hyvien ystävien seuraa ja kesäistä säätä! Loistava yhdistelmä. Ei muuta kuin nenä kohti Lontoota ja piknikeväät mukaan. Luvassa oli al fresco ruokailua Greenwichissä. Ylpeänä uuden Pashleyn omistajana olisin halunnut viedä pyöräni näytille mahdollisimman usealle ihmiselle, mutta Lontoo on hieman liian kaukana sunnuntaipyöräilijälle. Tosin kaukana ei ollut, että pyöräilystä Lontooseen olisi tullut varteen otettava vaihtoehto. Nousin kyllä ajoissa lauantai aamuna, mutta kuvittelin että pystyn liikkumaan ääntä nopeammin ja yliarvioin kykyni saattaa loppuun kaikki pienet puhteet ennen kuin oli aika suunnata bussipysäkille ja juna-asemalle. Tunti ennen junan lähtöä totesin, että minun on parasta hylätä bussimatka Manchesterin keskustaan ja sen sijaan soittaa itselleni taksi. Voitin näin puolituntia lisäaikaa. Mikä mennä hujahti ennen kuin kerkesin taksi sanoa! Kaksikymmentä minuuttia ennen junana lähtöä hyppäsin viimein taksiin. Viisi minuuttia ennen junan lähtöä olin asemalla näpyttelemässä varausnumeroani lippuautomaattiin. Kaksi minuuttia ennen junana lähtöä ravasin laiturilla. Astuin junaan tasan minuutti ennen lähtöä. Huh helpotus!

Pääsin siis onnellisesti Lontooseen ja piknikille. Päivä oli lämmin, mutta ei nihkeä. Ja vaikka aurinko vain satunnaisesti pilkahteli pilviverhon takaa, niin seura oli sitäkin loistavampaa! Ruokaa, juomaa ja seuraleikkejä! Ilta jatkui vielä muutamassa paikallisessa juottolassa ja sunnuntai aamuna moni meistä tunsi kehossaan railakkaan piknik päivän seuraukset. Mutta mitä varten sunnuntait ovat, jos eivät laiskan letkeää olemista? Ja sään ollessa painostavan kesäinen, lötköilimme itsemme ulkoilmaan ja nautimme hitaasta elämästä. Suurin osa Greenwichin puistosta oli aidattu ja pääsy rajattu ensi vuoden olympialaisten harjoituksia varten. Puisto toimii maastoratsastuksen kilpailupaikkana. Hieman kyllä harmittaa paikallisten takia, jotka menettävät pääsyn loistavaan, ja tarpeelliseen, puistoonsa ainakin ratsastuskilpailujen ajaksi.

Paluumatkan otin varman päälle ja ehdin junaan löntystellen ilman ensimmäistäkään juoksuaskelta. Kesäillan valoisuudesta nauttien ihailin ohi vilistävää englantilaista maaseutumaisemaa. Osa matkasta tosin menee junaraidemontun reunoja katsellessa. Ensimmäisiä rautateitä rakennettaessa oli ilmeisesti tärkeää, että maiseman läpi puksuttavat höyryjunat eivät pilaa kartanonherrojen näköalaa, vaan junaraiteet maisemoitiin piloon “ojiin”. Hieman tylsää matkustajan kannalta. Minä ainakin nautin ohi vilistävistä puista, pelloista, tehdasalueiden takapihoista, kanaaleista asuntolaivoineen, kapeista maalaisteistä ja pellon laitoja kiertävistä kärrypoluista. Yhtäkin pikkutietä reunusti punaisina loistavat unikot. Idyllistä. Juuri sellaista maisemaa missä uusi Britanniani tuntisi olonsa kotoisaksi. Ja miksen minäkin!

Kesä, kärpäset ja pyöräilyn ihanuus!

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 03/07/2011 Kategoria/t: Englanti, Matkustus, Postaweek2011, Ympäristö

 

Avainsanat: , , , ,