RSS

Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2011

Kenelle kellot soivat

Millainen uutiskesä ja -syksy meillä onkaan takana: tuomiopäivän pasuunat ovat saaneet soida joka viikko arabimaiden kansannoususta lähtien. Kyllästymiseen asti. Lehdistä  saa päivittäin lukea kuinka meitä kaikkia kohtaa maailmantaloudenloppu. Uutisoinnissa käytetyt kielikuvatkin viestivät tuhosta ja turmiosta. Luin toistaiseksi ainoan valopilkun tämän viikonlopun FT:ssä, mutta sekin artikkeli alkoi lainauksella Edgar Allan Poen tarinasta ‘A Descent to Maelström’. Valopilkku löytyi vasta artikkelin lopusta. Toimittaja   muisti tarkentaa Poen tarinan positiivisesta näkökulmasta: sen kertoja on selviytynyt kurimuksesta. Meillä on siis toivoa.

Onneksi maailma on täynnä ihmisiä jotka sen sijaan, että passiivisena istuvat ja lukevat maailmanlopusta, ovat valmiita korottamaan äänensä ja ilmaisemaan mielipiteensä. Kuten Wall Streetiltä muualle levinneet mielenilmausleirit. Sen tähden yksi mielipidekirjoitus tämän viikon Metrossa sai minun sappeni kiehumaan. Kirjoittajan mielestä ¨leiriläiset¨ ovat joutavia valittajia, jotka eivät osaa arvostaa viimeisen puolenvuosisadan taloudellista kehitystä mitä ei ilman kapitalismia olisi tapahtunut. Hän myös kehotti mielenosoittajia kertaamaan taloustieteen perusopit, jotta he osaisivat arvostaa vapaan talouden tuomia etuja. Onneksi en ollut yksin kiehuvan sappeni kanssa. Seuraavina päivinä Metron mielipidesivut olivat täynnä vastaväitteitä. Syystäkin. Ensinnäkin vapaatalous on edelleen vain teoreettinen utopia. Jopa Euroopan sisällä sen olemassaolo on rajoitettu, puhumattakaan maailmanlaajuisesta vapaakaupasta. Tällä hetkellä, kuten aina taantumissa, poliitikot ovat puolustuskannalla ja jokainen maa seuraa protektionismia niin paljon kuin pystyvät. Kiristyvä maahanmuuttopolitiikka on vain yksi ilmiö. Mutta jos todella eläisimme vapaan talouden aikakautta, niin pankkijärjestelmä ei sanelisi minkään maan talouspolitiikkaa. Kuin mikä tahansa huonosti menestyvä yritys, konkurssikypsät pankit lopetettaisiin eivätkä valtionvarainministerit käyttäisi maan varoja niiden elvytykseen. Toiseksi elämme demokratiassa, missä jokaisella on oikeus mielipiteeseen ja sen rauhanomaiseen ilmaisuun.

Mutta juuri kun tuntuu siltä, että maailmanlopun visionäärit ovat oikeassa ja olemme kaikki tuhoon tuomittuja, Bill Clintonin haastattelu muistutti minua asioiden tärkeysjärjestyksestä. Clinton kertoi, että ollessaan vielä presidentin virassa hän piti toimistonsa pöydällä NASA:lta lainattua (enpä tiennyt että NASA pyörittää avaruustavaran lainaamoa!) kuukiveä. Kun neuvottelut kuumenivat liikaa, Clinton osoitti kuukiveä ja muistutti osallistujia sen 3,6 miljardin vuoden iästä. Hän halusi näin muistuttaa läsnäolijoita siitä kuinka pienen ajan kukin meistä tällä planeetalla tallustaa. Vaikka talousvaikeudet ja luonnonkatastrofit tuntuvat ylitsepääsemättömiltä esteiltä, niin verrattuna maailmankaikkeuden kehityskaareen ne kutistuvat merkittävyydessään.

Olemme elossa niin suhteellisen pienen ajan, että tuntuu suorastaan typeryydeltä ja tärkeilyltä käyttää tämä aika suremalla muutaman pankin kohtaloa. Talous liikkuu sykleissä ja yhtä varmasti kuin tällä hetkellä näyttää siltä, että syöksymme suoraan kurimuksen pyörteisiin, niin yhtä varmasti tulemme sieltä nousemaan. Sillä välin on parasta nauttia kyydistä ja iloita elämän pienistä asioista. Kuten hienosta pyörän pirikellosta! Palatessani tänään kotiin Chorltonista jouduin pyörätiellä ¨liikennesumaan¨. Koska takaa tulleilla ei ollut pyörissään kelloa autoin heitä ohittamaan edessä olevat soittamalla omaani. Sain hymyt sekä kiitokset. Pienen ajan kuluttua tämä sama pariskunta tuli minua vastaan ja he pyysivät kerran vielä saada kuulla pirikelloni äänen. Miksikäs ei! DING-DONG!

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 23/10/2011 Kategoria/t: Politiikka, Postaweek2011, Talous, Uutiset

 

Avainsanat: , ,