RSS

Aihearkisto: Uutiset

Kenelle kellot soivat

Millainen uutiskesä ja -syksy meillä onkaan takana: tuomiopäivän pasuunat ovat saaneet soida joka viikko arabimaiden kansannoususta lähtien. Kyllästymiseen asti. Lehdistä  saa päivittäin lukea kuinka meitä kaikkia kohtaa maailmantaloudenloppu. Uutisoinnissa käytetyt kielikuvatkin viestivät tuhosta ja turmiosta. Luin toistaiseksi ainoan valopilkun tämän viikonlopun FT:ssä, mutta sekin artikkeli alkoi lainauksella Edgar Allan Poen tarinasta ‘A Descent to Maelström’. Valopilkku löytyi vasta artikkelin lopusta. Toimittaja   muisti tarkentaa Poen tarinan positiivisesta näkökulmasta: sen kertoja on selviytynyt kurimuksesta. Meillä on siis toivoa.

Onneksi maailma on täynnä ihmisiä jotka sen sijaan, että passiivisena istuvat ja lukevat maailmanlopusta, ovat valmiita korottamaan äänensä ja ilmaisemaan mielipiteensä. Kuten Wall Streetiltä muualle levinneet mielenilmausleirit. Sen tähden yksi mielipidekirjoitus tämän viikon Metrossa sai minun sappeni kiehumaan. Kirjoittajan mielestä ¨leiriläiset¨ ovat joutavia valittajia, jotka eivät osaa arvostaa viimeisen puolenvuosisadan taloudellista kehitystä mitä ei ilman kapitalismia olisi tapahtunut. Hän myös kehotti mielenosoittajia kertaamaan taloustieteen perusopit, jotta he osaisivat arvostaa vapaan talouden tuomia etuja. Onneksi en ollut yksin kiehuvan sappeni kanssa. Seuraavina päivinä Metron mielipidesivut olivat täynnä vastaväitteitä. Syystäkin. Ensinnäkin vapaatalous on edelleen vain teoreettinen utopia. Jopa Euroopan sisällä sen olemassaolo on rajoitettu, puhumattakaan maailmanlaajuisesta vapaakaupasta. Tällä hetkellä, kuten aina taantumissa, poliitikot ovat puolustuskannalla ja jokainen maa seuraa protektionismia niin paljon kuin pystyvät. Kiristyvä maahanmuuttopolitiikka on vain yksi ilmiö. Mutta jos todella eläisimme vapaan talouden aikakautta, niin pankkijärjestelmä ei sanelisi minkään maan talouspolitiikkaa. Kuin mikä tahansa huonosti menestyvä yritys, konkurssikypsät pankit lopetettaisiin eivätkä valtionvarainministerit käyttäisi maan varoja niiden elvytykseen. Toiseksi elämme demokratiassa, missä jokaisella on oikeus mielipiteeseen ja sen rauhanomaiseen ilmaisuun.

Mutta juuri kun tuntuu siltä, että maailmanlopun visionäärit ovat oikeassa ja olemme kaikki tuhoon tuomittuja, Bill Clintonin haastattelu muistutti minua asioiden tärkeysjärjestyksestä. Clinton kertoi, että ollessaan vielä presidentin virassa hän piti toimistonsa pöydällä NASA:lta lainattua (enpä tiennyt että NASA pyörittää avaruustavaran lainaamoa!) kuukiveä. Kun neuvottelut kuumenivat liikaa, Clinton osoitti kuukiveä ja muistutti osallistujia sen 3,6 miljardin vuoden iästä. Hän halusi näin muistuttaa läsnäolijoita siitä kuinka pienen ajan kukin meistä tällä planeetalla tallustaa. Vaikka talousvaikeudet ja luonnonkatastrofit tuntuvat ylitsepääsemättömiltä esteiltä, niin verrattuna maailmankaikkeuden kehityskaareen ne kutistuvat merkittävyydessään.

Olemme elossa niin suhteellisen pienen ajan, että tuntuu suorastaan typeryydeltä ja tärkeilyltä käyttää tämä aika suremalla muutaman pankin kohtaloa. Talous liikkuu sykleissä ja yhtä varmasti kuin tällä hetkellä näyttää siltä, että syöksymme suoraan kurimuksen pyörteisiin, niin yhtä varmasti tulemme sieltä nousemaan. Sillä välin on parasta nauttia kyydistä ja iloita elämän pienistä asioista. Kuten hienosta pyörän pirikellosta! Palatessani tänään kotiin Chorltonista jouduin pyörätiellä ¨liikennesumaan¨. Koska takaa tulleilla ei ollut pyörissään kelloa autoin heitä ohittamaan edessä olevat soittamalla omaani. Sain hymyt sekä kiitokset. Pienen ajan kuluttua tämä sama pariskunta tuli minua vastaan ja he pyysivät kerran vielä saada kuulla pirikelloni äänen. Miksikäs ei! DING-DONG!

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 23/10/2011 Kategoria/t: Politiikka, Postaweek2011, Talous, Uutiset

 

Avainsanat: , ,

Pääsiäisen ja häähumun viemää

Hot cross buns for Easter.

Ristipullia

Se on sitten kesä Manchesterissä! Aurinko on paistanut seesteiseltä taivaalta ja elohopea on kivunnut kahdenkymmenen lämpöasteen paremmalle puolelle. Mikä parasta hyvä sää on jatkunut viikonloppunakin, joten pääsiäistä on saanut juhlia kesäsäässä! Mutta valitettavasti olo ei ole yhtään pääsiäismäinen. Olen yrittänyt saada tunnelmaa päälle, mutta turhaan. Kauppojen hyllyt ovat olleet pullollaan suklaamunia jo helmikuusta lähtien ja nyt tipujen sekaan on vyörynyt hääkrääsää. Mahtaa kauppiailla olla hankaluuksia saadaa kaikki tavara mahtumaan hyllyille! Itse söin mämmit jo maaliskuussa ja suklaamunatkin sain silloin mukaani matkaevääksi. Pääsiäistraditioissa olen käynyt melkein kaikki kohdat läpi, ennen pääsiäistä. Jääkaapissa on yksi Mignonin suklaamuna odottamassa, mutta lammaspaistin korvaa saksalaiset bratwurstit grillikesteillä! Muutenkin tuntuu vieraalta juhlia pääsiäistä viikkoa ennen vappua! Toisaalta kivahan tälläisellä säällä on viettää pidempää viikonloppua varsinkin, kun seuraava viikko on vain kolmen työpäivän mittainen!

Täällä pääsiäisen huomaa ainoastaan kauppojen hyllyiltä. Jo hyvissä ajoin sinne ilmestyvät pääsiäiskortit, suklaamunat ja ”ristipullat” (ihan vaan yksinkertaisia kardemummattomia pullia missä on päällä voi-sokeri seoksesta tehty risti). Mutta katukuvasta puuttuvat noita-akat ja virpojat. Tänä vuonna pääsiäisen ollessa näinkin myöhään kaikki keväiset kukatkin ovat jo ehtineet lakastumaan. Paikka paikoin saattaa vielä jokunen narsissi pitää päätään pystyssä. Taitaa kuitenkin olla niin, että jos ei satu olemaan uskonnollinen ihminen ja viettämään pyhiä kirkossa, niin suurin osa kansasta viettää vapaansa auringosta nauttien ja häähumua odotellen tai miettien miten sen voisi välttää. Näin pitkän odotuksen jälkeen pääsiäisen on tänä vuonna antikliimaksi. Lässähtänyt pannukakku. Ja viikko ennen kuninkaallisia häitä, täällä media on jo ruoskinut itsensä hurmioon ja siinä hötäkässä pääsiäinen on sivuseikka. Joka päivä uutisissa on ollut maininta kuninkaallisista. Yhtenä päivänä on uutinen siitä, että morsiammen äidillä on välit poikki vaatesuunnittelijansa kanssa. Mistä uusi asu häihin? Enää niin ja niin monta päivää aikaa! Paniikki! Seuraavana päivänä saadaan muutaman minuutin tarina BBC:n illan pääuutisiin käymällä läpi Kate Middletonin sukujuuret ja päivitellään, että silloin kuin Williamin iso-iso-isoisä kruunattiin kuninkaaksi Katen iso-iso-isoisä kaivoi hiiltä kaivoksessa. Ai miten niin Englanti on edelleen luokkayhteiskunta? Olisi todella helppoa alkaa hyperventiloida median mukana. Ja kait sen ymmärtääkin miksi ihmiset hyppäävät häähumukelkkaan mukaan. Uutisissa, kun viime aikana ei ole ollut muuta kun lamaa ja sotaa. Välillä on kiva vain olla hömppä, kaivaa pää hiekkaan ja unohtaa ankea arki. Kyynikkona lataan lehtiä ja odotan milloin hallitus täällä käyttää tilaisuutta hyväkseen ja ilmoittaa lisäleikkauksista ja muista ikävistä asioista. Sinne ne hukkuisivat hääkellojen pauhuun! Ding Dong!

Mutta unohdetaan prinssessat ja prinssit hetkeksi ainakin ja palataan takaisin pääsiäiseen. Minun täytyi oikein pysähtya miettimään, mitä Englantilaisia pääsiäistraditioita tiedän. Yllämainitut pullat ja pääsiäispuput sekä pääsiäismunien etsimiset. Mistä nämä perinteet ovat sitten lähtöisin? Ristipullat, riippuen teoriasta, voidaan jäljittää roomalaisten suurvallan aikaan, mutta historioitsiat näkevät yhtäläisyyskiä myös juutalaisten ‘Passover’ pääsiäisjuhlaan. Nykyisin supermarkettien aikakautena ristipullia on kuitenkin saatavana ympäri vuoden. Toisin kuin suomalaisten mämmi, ristipullat eivät enää ole vain pääsiäisajan herkku. Pääsiäispupu taas on matkannut Saksasta Englantiin. Jänikset kuten munatkin ovat hedelmällisyyden ja uuden elämän symboleita. Mutta jäniksen perässa juokseminen ei ainakaan minusta kuulosta yhtä jännittävältä kuin noidaksi pukeutuminen. Monilla paikkakunnilla järjestetään lapsille pääsiäismunanmetsästys tapahtumia julkisissa puistossa ja kartanoiden puutarhoissa. Luin jostain, että myös perinteisesti häitä on vietetty pääsiäisen aikana. Joten ehkäpä tulevan kuninkaallisen nuorenparin hääpäivän valintaan vaikuttivat pääsiäsperinteet, perinteistähän kuninkaalliset ovat tunnettuja!

Sen verran pitää vielä analysoida tätä häähurmosta, että jossain syvällä englantilaisessa psyykkeessä kaivaa pettymys Dianan ja Charlesin onnettomasti päättynestä avioliitosta. ¨Kansan prinsessa¨ Dianan häitä juhlittiin katukemuilla ja koko kansakunta oli onnellinen nuorikon puolesta ja myöhemmin sitten koko maa suri hänen kuolemaansa. Nyt täällä tunnutaan haeattavan niin sanottua revanssia ja epätoivoisesti halutaan Katen ja Williamin avioliiton olevan se ¨ja he elivät onnellisesti elämänsä loppun asti¨ satuhäätarina, mitä Diana ei saanut. Katen harteilla lepää koko kansan odotukset, puhumattakaan tytön omista tai appivanhempiensa odotuksista. Toivottavasti hartiat kestävät!

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 24/04/2011 Kategoria/t: Englanti, Expat, Kulttuuri, Postaweek2011, Uutiset

 

Avainsanat: , , , , , ,

Kuunteleeko minua kukaan?!

ESC/Phone hacking

Tämän viikon ehdottomasti suurin uutinen Englannissa on ollut News of the World uutisryhmän niin sanottu anteeksipyyntö puhelinviestien salakuuntelujupakassa. Itse kiista on päätynyt oikeuslaitoksen puitavaksi jo aikaa sitten, mutta vasta viime perjantaina NoW kakaisi ulos julkisen anteeksipyynnön. Tosin kriitikkojen mukaan ryhmän anteeksipyyntö ontuu, sillä siinä ei edelleenkään myönnetä täyttä syyllisyyttä tapahtuneesta saati sitten oteta vastuuta.

Mistä on kysymys? Laajasti katsottuna kysymys on siitä missä menee raja tutkivanjournalismin, yleisenedun tavoittelun, kaupallisuuden ja julkisten henkilöiden oikeus yksityisyyteen välillä. Suomessahan jokunen vuosi sitten jupistiin poliisin oikeudesta kuunnella yksityishenkilöiden puheluita. Kinkkinen ongelma. Ultravapaamielisenä voisi sanoa, että moista ei missään tapauksessa tule sallia. Mielessä kummittelee kuva suuresta poliisinkuunteluyksiköstä, missä valtionvirkamiehet päivätyönään istuvat ja kirjaavat kansalaisten puhelinkeskusteluja muistiin. Ja siitähän ei ole enää kuin kukonaskel poliisivaltioon ja totalitarianismiin. Mutta jarrutellaanpa hieman. En kuitenkaan jaksa uskoa, että Suomessa poliisivoimat pystyisivät moiseen. Siis en nyt mitenkään väheksy poliisien älyllisiä lahjoja enkä sitä etteikö Suomenkin poliisivoimista tarpeentullen löytyisi joku suuruudenhullu komisario, mutta jotenkin moinen maailmanvalloitus ja -napa tyyppinen ajattelu ei vain sovi suomalaiseen pirtaan. Ei sitten millään. Me olemme paljon parempia naapurikateudessa ja -kyttäilyssä, huonossa itsetunnossa, kapeakatseisuudessa (ehkä yksi syy miksi suomalaiset eivät ole koskaaan lähteneet valloittamaan alusmaita maailmalta: tulevaisuuden suunnitelmat on keskitetty siihen omaan tonttiin ja sen mustasukkaiseen vaalimiseen) ja herranpelossa. Että yritä noista, vaikkakin omalla tavallaan jaloista, luonteenpiirteistä sitten repiä Bond leffojen pahista kasaan, joka tilaisuuden tullen salakavalasti ottaa koko maan ja sen jälkeen maapallon valtaansa! Jos poliisilla siis on vahvat epäilyt löytää sarjamurhaaja, salakuuntelemalla epäiltyjen puheluita, niin minun puolestani siitä vaan! Vaikka kyllä koko salakuuntelu (jo etuliite ´sala´ saa niskakarvat nousemaan pystyyn) asia jää silti hiertämään liberaalin kengässä, kun ajattelee sananvapautta ja muita ihmisoikeuksia. Mutta maailma ei ole mustavalkoinen ja nykymaailmassa internetin ja älypuhelimien myötä, kuka tahansa tarpeeksi teknillisesti viisas pystyy (näin ei-teknillisenä ihmisenä siis oletan tämän olevan mahdollista) hakkeroitumaan kenen tahansa tietoverkkoon ja onkimaan henkilökohtaisiatietoja sähköposteista pankkitilin numeroon. Pelottavaa ajatellakin, minkälaisia cyberjalanjälkiä itsestäni on jäänyt! Tämän lisäksi moni meistä vapaaehtoisesti jakaa tietoa minästään ja päivittäisistä aktiviteeteistaan internetin sosiaalisissa verkoissa. Hienosti ajateltuna sitä kutsutaan verkottautumiseksi, mutta mahdollisuus tulla pyydystetyksi omalla verkollaan on aika korkea. Ja lasten kohdalla tämä pyydykseen sotkeutumisen vaara on kaikkein suurin.

Mutta takaisin Englannin kamaralle ja NoW:n salakuunteluun. Tässä kiistassa siis syyllisenä osapuolena ei ole valtio vaan yksityinen voittoa tavoitteleva korporaatio. Koko homma siis haiskahtaa rahalle. Toisaalta osasyyllisenä voidaan pitää myös julkkisjuorujen nälkäistä lukijakuntaa. Näin ainakin monen sensaatiolehden toimittaja väittää. Tottahan se on, että Britti lehdet tekevät myyntinsä paljastamalla milloin kenenkin julkisuuden helkilön toilailuista ja avio-ongelmista. Ja jos kysyntää ei olisi, niin moista hömppää tuskin lehtien sivuilla meille tarjottaisiin. Mutta tällä kertaa tukeutumalla perinteisiin journalistisiin keinoihin, NoW:n kuninkaallisista vastaava toimittaja ja yksityisetsivä hakkeroivat kuninkaallisten avustajien puhelinviestejä. Tämä parivaljakko todettiin syyllisiksi vuonna 2007. Mutta vuosien mittaan on hiljalleen alkanut paljastua, että he olivat vain jäävuoren huippu ja salakuuntelu NoW ryhmässä on ollut paljon laajempaa ja mahdollisesti ylimmän johdon tiedossa. Lista tällähetkellä NoW:iä vastaan oikeuttakäyvistä henkilöistä pitää sisällään muun muassa näyttelijät Sienna Millerin ja Steve Cooganin. Mutta muita mahdollisia uhreja ovat Lontoon pormestari Boris Johnson, näyttelijä Gwyneth Paltrow, koomikko Lenny Henry, tv-kokki Nigella Lawson ja niin edelleen. NoW ryhmän anteeksipyyntö kuitenkin rajoittui vain ‘tiettyt kriteerit’ täyttäviin tapauksiin ja moni kokikin koko anteeksipyynnön eräänlaisena vahingonkorvausten minimointi harjoituksena. Poliisitutkimukset ja oikeudenkäynnit siis tulevat jatkumaan hamaan tulevaisuuten ja lakimiehet selviytyvät todellisina voittajina.

Hurraa oikeus ja sananvapaus!

 

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 10/04/2011 Kategoria/t: Englanti, Postaweek2011, Suomi, Talous, Uutiset

 

Avainsanat: , , , , , , ,