RSS

Avainsana-arkisto: aikavyöhykkeet

Aikaa ja matkailua

 

Lumikelloja - Snowdrops

Englannissa on tällä viikolla pohdittu, että olisiko kannattavaa siirtää kelloja tunnilla eteenpäin. Toisin sanoen ajatuksena on siirtää Yhdistyneet Kuningaskunnat Keski-Euroopan aikavyöhykkeeseen. Ehdotuksen takana on tutkimus jonka mukaan maa saisi enemmän turismituloja, jos näin tehtäisiin. Ja näin taloudellisesti tiukkoina aikoina on aivan ymmärrettävää, jos erinäisiä säästö- tai tulolähde-ehdotuksia tuodaan esille. Mutta ilmeisesti aikavyöhykkeen siirto ei ole mikään uusi idea. Sitä on ehdotettu aikasemminkin ja syynä ei silloin liene ollut taloudellinen vaan terveydellinen. BBC tietää kertoa, että mikäli esitys menisi Parlamentissa läpi Iso-Britannia saisi 235 tuntia lisää päivänvaloa, mikä johtaisi saden hengen vuotuiseen pelastumiseen auto-onnettomuuksilta. Tämän lisäksi yleisesti onnettomuudet vähenevisivät ja NHS (Englannin kansallinen terveyspalvelu) säästäisi 200 miljoonaa puntaa. Aika painavia syitä. Itse olen monesti ihmetellyt, kuinka oikeutettua on tunnin aikaero Britteinsaarten ja Manner-Euroopan välillä, kun itse Englannin kanaalin ylitys kestää hädintuskin puolitoista tuntia! Olenkin näin vuosien varrella tullut siihen tulokseen, että syy on täysin poliittinen ja historiallinen. Ja luultavasti löytää juurensa Tudor aikaan milloin Britannia löi itsensä läpi varteenotettavana suurvaltana ja halu vahvan kansallisen identiteetin luomiseen oli kova. Toisin sanoen Englanti ei ollut Ranska ja sen piti näkyä. Ensimmäinen maailmansota auttoi luomaan Saksanvastaisen asenteen, mitä toinen maailmansota vain vahvisti. Ei siis ole ihmekään, jos saarivaltio halusi erottaa itsensä mantereesta maantieteen lisäksi psykologisesti.

Mutta onko ajalla ja aikavyöhykkeellä nyt loppujen lopuksi paljoakaan merkitystä. Näin työssäkäyvälle talvikuukaudet täällä pohjoisella pallonpuoliskolla joka tapauksessa tarkoittavat pimeitä aamuja ja iltoja. Eikä minkään maailman kikkailu aikavyöhykkeiden kanssa tule tuota tosiasiaa muutamaan. Sitä paitsi me taidamme olla muutenkin liikaa kellojemme orjia. Aikahan on kuitenkin aika abstrakti käsite, mikä tarpeenvaatiessa venyy ja muuttaa muotoaan. Ja siirryttäessä kulttuurista toiseen myös asenne ajankäyttöön muuttuu. Minusta olis aivan loistava idea, jos pyrkisimme palaamaan luonnolliseen aikaan. Tarkoitan tällä elämistä sen mukaan kuinka paljon päivänvaloa kunakin vuodenaikana on saatavilla. Talvella tämä siis tarkoittaisi lyhyempiä työ- ja koulupäiviä, kun taas kesällä pidempiä. En usko, että logistiikaltaan tämä olisi sen kalliimpi tai hankalampi saada aikaiseksi kuin aikavyöhykkeen siirto. Toisaalta voimme matkata ajassa myös abstraktilla tasolla. Esimerkiksi katsellessa vanhoja valokuvia ajatukset useasti karkaavat paikkoihin ja ihmisiin joita näemme kuvissa. Ja kun antaa mielikuvituksensa oikein laukata voivat tietyt tuoksut ja maut palauttaa meidät johonkiin hetkeen elämämme varrella.

Itse siirryin tänään kävelyretkellä talvesta kevääseen. Puisto oli täynnä kevään ääniä, suorastaan korvia huumaavaa linnunlaulua, ja lumikellot ja krookukset täyttivät nurmialueet. Klisee ‘kevättä rinnassa’ tuli mieleeni enkä sen paremmin osaa iloani kuvata. Sillä vaikka kevät tulee joka vuosi, niin se on aina yhtä innostavaa aikaa kun luonto suorastaan räjähtää eloon pitkän hiljaisuuden jälkeen! Ehkä syynä on juuri tämä keväthuuma tai romanttinen kaipuu kuninkaiden ja kuningattarien aikaan, mutta alan huomata merkkejä ilmassa suuresta joukkohysteriasta. Ja jos minkä niin joukkohysterian Englantilaiset taitavat paremmin kuin kukaan muu Euroopassa! Keltainen lehdistö on kehittänyt kansankiihdyttämisestä täällä taitolajin.  Englanninkieli tarjoaakin lööppien takomiseen aivan oivan työvälineen. Esimerkiksi käy hyvin otsikko ‘How Do You Solve Problem Like Korea’ The Sun lehdessä, minkä voi tulkita kritiikiksi sekä Pohjois-Koreaa että Andrew Lloyd Webberin tosi-TV ohjelmaa kohtaan missä etsittiin naispäätähteä Lontoon West End musikaaliin, Sound of Music. Mutta takaisin nykyhetkeen. Tämänhetkinen hysterianlähde on tulevat kuninkaallisethäät. The Telegraph on omistanut kokonaisen osion, Royal Wedding, internetpainoksessaan. Tällä viikolla tuleva kuninkaallinen aviopari, siis Neiti Catherine Middleton ja Prinssi William teille jotka eivät vielä tiedä, pääsi otsikoihin kun he suorittivat ensimmäisen yhteisen virallisen edustustilaisuutensa. Ja kommenteista päätellen Kate hoiti tehtävänsä hyvin ja kansa hurrasi! Tiedämme myös, että 1900 vierasta on kutsuttu häihin ja yksi näistä vieraista on David Beckham vaimoineen. Ah, siis luvassa on oikean kuninkaallisen tapaaminen julkkiskuninkaallisen kanssa. Hömppälehtiä lukevan kansan taivas! Olen varma, että saamme seurata ‘sisäpiirin’ varmoja tietoja tapauksesta kyllästymiseen asti. Mutta jos kuvittelin että vain Englantilaiset ovat ruoskimassa itseään häähuumaan, olen kuullut keskusteluja ‘katujuhlista’, vielä pahemmin asiat ovat Yhdysvalloissa missä ihmiset ovat kuuleman mukaan aivan hulluina Englantilaiseen monarkiaan. Mikä on ironista sinänsä, koska maa kävin sodan irtautuakseen Britannian ikeestä ja muodostaakseen itsenäisen valtion! Amerikkalaiset turistit ovat tulvineet Kate Middletonin kotikaupunkiin, missä paikallinen turistioperaattori on alkanut järjestää Kate Middleton Country -kiertoajeluita ympäri paikkakuntaa. Jos siis Suomi ja Ruotsi olivat viime vuonna häähuuman vallassa, niin korviini ei kuitenkaan ole kantautunut mitään vastaavaa. Vai onko kenelläkään tietoa Daniel Westling kiertoajeluista? Ehkä amerikkalaisia kiehtoo tämä niin sanottu Tuhkimo tarina, missä siis on elämän lottovoitto kun ‘tavis’ voi mennä naimisiin ihan oikean prinssin kanssa. Siis amerikkalainen unelma ‘from rags to riches’ vietynä hieman eri tasolle. Mutta on pakko myöntää, että olen itsekin kehittänyt eräänlaisen mon-arthritisin (anteeksi, oli pakko yrittää lööppilehtitekniikkaa), tosin historiallisen sellaisen. Tai oikeastaan olen täysin myyty historiallisia puolitotuuksia viljelevään The Tudors televisiosarjaan. Mieltymykseni tähän TV-hömppään taas juontuu C.J. Sansomin Shardlake kirjoista, joiden historiallinen tarkkuus taas on aivan omaa luokkaansa. Suosittelen lämpimästi.

Mutta matkataampa ajassa nyt eteenpäin ja tulevaan häähumuun. Itse en jaksa odottaa tulevaa hääpäivää 29.4.2011. Ei, siis en ole osallistumassa mikäänlaisiin ‘katujuhliin’ vaan otan suunnan kohti Islantia! Jostain syystä maa on kiehtonut minua usean vuoden ajan ja viime vuotisen tulivuorentuhkakaaoksen jälkeen päätin, että minun on pakko päästä paikanpäälle katsomaan miltä tuntuu olla vulkaanisesti aktiivisella maapläntillä. Koska me työläiset Englannissa saamme nauttia ylimääräisestä vapaapäivästä häiden ansiosta, niin parasta käyttää tilaisuus hyväkseen. Ja kun muu Eurooppa juhlii joko kuninkaallisia häitä tai Vappua, minä seison puoliksi Pohjois-Amerikan ja puoliksi Euraasian mannerlaatoilla!

 

 

 

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 27/02/2011 Kategoria/t: Englanti, Kulttuuri, Postaweek2011

 

Avainsanat: , , , , , , ,