RSS

Avainsana-arkisto: Finland

Räntäsaderomantiikkaa

Kun lähdin perjantaina Manchesteristä aurinko paistoi lämpimämsti ja kevään kukat kukkivat. Ajatuksissani melkein kävi outo miete, että miksi halusinkaan pitää lomani Suomessa? Varsinkin, kun lauantai aamu Helsingissä auvautui harmaana edessäni ja muutaman hiutaleen jälkeen alkoi loputtomalta tuntunut räntä- ja lumisade. Enhän minä tällaista säätä ollut tilannut! Missä on se aurinko sinisellä pilvettömällä taivaalla? Mutta toisaalta oli loistavaa kävellä keskikaupungilla ja katsella lumisia maisemia ja räntäsateessa tarpovia ihmisiä. Sekin on eksotiikkaa omalla ankealla tavallaan.

Tullessani lentokoneessa sain viereeni vanhemman suomalaisen rouvan, joka oli matkalla tyttärensä luota Leedsistä takaisin Suomeen. Pienen sääkeskutelin jälkeen puheaihe siirtyi  kummankin matkustussyyhyn: hän palasi lomalta Suomeen, kun minä vasta aloittelin hyvin ansaittua paussiani. Paljastui, että rouvan tytär oli opiskellut ja asunut Englannissa toistakymmentä vuotta ja viimeiset viisi vuotta totutellut työelämään. Loistavaa, ajattelin! Mahdollisuus kuulla ulkosuomalaisen tarina ‘sisäsuomalaisen’ silmin.

Tyttären elämä kuullosti menneen aika samoja raiteita oman elämäni kanssa, joten oli mielenkiintoista kysellä miten rouva äitinä ja vanhempana on vuosien varrella tyttärensä maailmanmatkailusta ajatellut. Ilmeisesti viime aikoina tytär on käynyt läpi samoja juupas-eipäs ajatuksia kuin minä itsekin. Siis, että ajatukset Suomeen paluusta ovat välillä pinnalla ja sitten taas se elämän tämän hetkinen arki ottaa voiton ja sitä tyytyy niihin totuttuihin rutiineihin. Mutta eipä se Suomeen pysyvästi muuttaminen mitään yksinkertaista ole. Sitä kuitenkin haluaisi jatkaa leipänsä ansaitsemista työelämässä ja välillä tuntuu, että suomalaiset työnantajat eivät ole tarpeiksi rohkeita palkkaamaan ei-suomalaisen opinto- ja työhistorian omaavia hakijoita, vaikka kansainvälisyydestä ja kielitaidosta on tullut yleisesti viljeltyjä avainsanoja työpaikkailmoituksissa. Ja kuten rouvan tytär oli sanonut niin se Suomi mistä hän lähti, sitä ei enää ole. Totta, mutta sitä on välillä vaikea hyväksyä ja näillä viikon tai kahden lomavierailulla ei tarvitse niistä arkeen liittyvistä pikku ongelmista välittää.  Toisaalta, arki on sitä samaa työssäkäymistä asui sitä missäpäin maailmaa tahansa.

Tulimme rouvan kanssa siihen tulokseen, että onneksi nykyaikana on kuitenkin teknologia kehittynyt niin, että yhteydenpito ystäviin ja läheisiin on helppoa. Ja jos haluaa, niin pystyy minuutti minuutilta päivittämään kotijoukkojaan mietteistään ja tekemisistään. Maailma on pienentynyt kuvitelmissamme ja lentomatkaillessa sitä helposti unohtaa oikeat välimatkat ja kuinka kaukana itseasiassa esimerkiksi Suomi on Isosta Britanniasta. Vuosi sitten Islantilaisen tulivuoren purkaus palautti mieliimme maantieteelliset faktat. Itsekin olin Suomessa ja suunnitellessani mitä maa- ja merireittiä takaisin Manchesteriin palaisin, laskin sen normaali aikoina vievän noin kolme päivää. Onneksi olin Suomessa enkä loma- tai työmatkalla. Niin sanotusta kotipaikkaedusta oli hyötyä ja pystyin odottelemaan tilanteen selviämistä niin kauan kuin oli tarvetta.

Suomi toivotti minut tällä kertaa tervetulleeksi heittämällä tiskirättejä niskaan, mutta jo tänään sunnuntaina aurinko pilkisteli pilvien raosta lähtiessäni Helsingistä. Lumi pöllysi junan ikkunassa sinistä taivasta vasten. Maisema sai mielen iloiseksi. Pian kuitenkin päävärit muuttuivat harmaaksi ja  valkoiseksi. Ehkä näin onkin parempi. Tätähän tämä arki on. Ei Manchesterissäkään joka päivä, saati joka viikko, aurinko jaksa paistaa. Ohi vilistäviä metsiä on kiva katsella ja samalla kuunnella edessä istuvien kahden tuntemattoman kiihkeää keskustelua edellisen illan jääkiekko-ottelusta! Eksotiikkaa, mutta niin tuttua. Arjen romantiikkaa. Kevättalven harmaita päiviä ja välissä auringon pilkahdus. Tätähän tämä on olla Suomessa, olla suomalainen.

 

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 20/03/2011 Kategoria/t: Expat, Postaweek2011, Suomi

 

Avainsanat: , , , ,