RSS

Avainsana-arkisto: Iceland Excursions

Ihana matka Islantiin Osa 2

Harmaa päivä merellä

Nyt kun on Suomen jääkiekon maailmanmestaruus tukevasti takataskussa (JESH!!!), voin taas keskittyä Islantiin ja matkan muistoihin. Helpompi kirjoittaa, kun ajatukset eivät heitä ilmaveiviä ja olo on muutenkin rauhallisempi. Siispä takaisin Islantiin…

Tällä lomalla ei todellakaan ollut tarkoitus jäädä lavereille laiskottelemaan! Matkan toinen päivä, lauantai, alkoi aikaisella aamuherätyksellä seitsemältä. Aamiaisella ei ollut juuri tungosta. Minulla meni hieman aikaa miettiessä minkälaisella vaatetuksella valasretkelle kannattaisi lähteä. Olin yön aikana herännyt muutaman kerran kovaan ropinaan, mitä oletin sateeksi, mutta aamulla ropina paljastuikin taivaalta sataviksi jalkaräteiksi. Lämpötila oli siis laskenut. Päätin pelata varmanpäälle ja puin lämpökerraston lisäksi poolopaidan ja fleeceä sadetta ja tuulta pitävän ulkoiluasun alle. Mukaan vielä villapipo, hanskat ja kaiken sään kestävät rukkaset, niin eiköhän tuota tarkene. Ajattelin, että jos minulla on likaa päällä niin aina on helpompi kuoria kerroksia pois reppuun kuin kirota kylmissään vaatetuksen vähyyttä. Pientä pintahikeä puskien siis odottelin hotellin aulassa Iceland Excursions bussin saapumista. Onneksi islantilaiset tuntuvat pitäytyvän aikatauluissa ja aikalailla tasan kello kahdeksan kuljettaja tuli vastaanottoaulaan pälyilemään retkelle lähtijöitä.

Kuvittelin, että menisimme suoraan satamaan, mutta matka päättyikin muutaman lisäpysähdyksen jälkeen Iceland Excursionin lipputoimistolle. Etukäteen ostamani lippu, tai oikeastaan tulostettu kuitti, piti vaihtaa varsinaiseen kierrosajelulippuun. Muutaman minuutin odottelun jälkeen meidän valaskierroslaisten bussikuljettaja tuli hakemaan turistit  tien toisella puolella odottavaan minibussiin. Meitä ei ollut montakaan ja mielessäni jo kävi, että minkäköhän kokoisella purtilolla sitä on oikein tarkoitus lähteä valaita bongailemaan! Satamassa meidän piti jälleen kerran jonottaa lipputoimistossa. Valaskierroksia järjestävän yrityksen, tällä kertaa. Palkinnoksi saimme käteemme uuden lipun, valaskierrokselle.

Taskut täynnä pääsylippuja pääsin vihdoin astumaan laivaan. Räntäsade jatkui. Horisontti oli jossain harmaiden pilvien takana. Löysin itselleni kansipaikan alakannella, katon alta. Pikku hiljaa paatti alkoi täyttyä turisteista. Lähdön odotus tuntui pitkältä. Siinä oli aikaa ihmetellä veden uskomatonta vihreänsinistä

Haahkoja

väriä, kuin smaragdi, ja äänekkäästi kujertavia haahkoja naimapuuhissaan. Mutta siinä paikallaan istuessa alkoi myös takapuoli jäätyä. Onneksi laivassa oli ilmaiseksi tarjolla vilttejä ja lämpöhaalareita matkustajille. Kävin hakemassa istuimen lämmikkeeksi yhden viltin ja totesin, että suurin osa turisteista värjötteli sisätiloissa. Baarin kupeessa. Ei mikään ihme, sillä moni astui laivaan hyvin kepeän oloisissa vaatteissa. Lämpöhaalarit tekivät hyvin kauppansa myöhemmin!

Vihdoin ja viimein pääsimme matkaan. Sää jatkui yhä harmaana ja räntäisenä, mutta tyynenä ja ilmeisesti juuri oikeanlaisena valaiden bongailuun. Tyynestä merenpinnasta on helppo havaita selkäevät. Eikä meidän tarvinnut kauan odottaa ensimmäistä havaintoa! Noin kaksikymmentä minuuttia lähdön jälkeen oppaamme tiedotti ensimmäisistä pyöriäisistä, mutta vakuutti että hän oli havaitsevinaan myös jonkin isomman evän pienten pyöriäisten joukossa. Kala, tai siis nisäkkäät, syö sateisella säällä! Siitä isommasta eläimestä ei tosin näkynyt enää selkäevääkään joten jatkoimme matkaa pidemmälle avomerelle. Kipusin itsekin yläkannelle räntäsateeseen ja liityin ympäri kantta päättömänä ryntäilevään joukkoon. Näimme lisää pyöriäisiä, paljon suulia ja lunneja, jotka olivat vasta paluumuuttomatkalla Islantiin kesäksi. Suulat sukelsivat valtavalla vauhdilla kuin ohjukset veteen, kalaan. Suulat oli helppo huomata niiden polskahtaessa mereen siivet hieman levällään. Lunneja ei ollut montaa, mutta muutama kellui välillä lähellä alustamme ja niiden värikkäät nokat erottuivat hienosti harmaasta säästä ja merestä. Pian kuitenkin pääsimme jatkamaan ryntäilyä kannen puolelta toiselle, kun oppaamme kuulutti: ¨Lahtivalas kello yhdessä!¨ Kaikki ryntäsivät kello yhden kulmaan yläkannella ja meidät palkittiin lahtivalaan kaareutuvalla selällä ennen kuin se sukelsi syvyyksiin. Itse asiassa Faxaflóin lahti on vain noin 40 metriä syvä, mutta ilmeisesti ruokarikas, sillä pian saimme seuraksemme kaksi muuta lahtivalasta ja ainakin viisi pyöriäistä, jos oikein laskin. Kelluimme moottorit sammuksissa hyvän aikaa. Harmaa sää kietoi turistit, meren ja maisemat räntäiseen vaippaansa. Harmiksemme ja liian nopeasti tuli kuulutus, ¨Meidän on nyt valitettavasti käännyttävä takaisin kohti Reykjavikia. Kolme tuntia on melkein täynnä.¨ Vaikka valaat eivät postikorttiposeerauksia tehneetkään, niin siitä huolimatta olin tyytyväinen aamun valasretken antiin. Moni ei eläessään näe edes selän tai evän vertaa näistä uskomattomista eläimistä. Me tiedämme niin harmillisen vähän vedenalaisesta elämästä ja ekosysteemeistä. Ehkä siksi emme niin välitä merien hyvinvoinnista verrattuna maanpäälliseen luontoon. Kummallista, sillä vesi peittää suurimman osan maapallon pinta-alasta…

Lahtivalas kello kahdessatoista

 Minun ensimmäinen valasretki oli säästä huolimatta hieno kokemus ja lähden ehdottomasti uudelle, jos vain tilaisuus tarjoutuu. Harmaana roikkuva sää itseasiassa loi omanlaisensa tunnelman retkellä, odottavan. Varsin sopiva ¨kalastukseen¨ ! Satamassa selvisi, että Iceland Excursions bussi tulisi vasta puoli yksi joten minulle jäi juuri sopivasti aikaa poiketa läheiseen hampurilaisbaariin hotkaisemaan ranskalaiset ja kupillisen kuumaa kahvia. Vaikka ulkoapäin kahvila näytti lähinnä Esson baarilta niin sisältä paljastui karismaattinen pikkukahvila, mikä pian täyttyi paikallisista lounastajista. Vatsa täynnä ja sormet lämpiminä päädyin taas Iceland Excursionin lipputoimistoon. Räntäsade jatkui ja pikku hiljaa räntä alkoi myös jäädä maahan. Iltapäivän Kultainen Kierros (Golden Circle) kiertoajelua ajatellen sää ei enää ollut otollinen. Mutta minkäs teet, pakko oli kavuta minibussiin muiden mukana. Tällä kertaa ryhmän koko oli noin 15 ihmistä: muutama englantilainen, irlantilaisia, ruotsalainen, pari ranskalaista, singaporelainen ja minä. Ei muuta kuin matkaan vain!

Ensimmäisenä kohteena oli luvassa mannerlaattojen eroamiskohta, Thingvellir. Islantilaisten vanhan parlamentin tai vuosittaisten klaanitapaamisien paikka. Noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen

Rypytettyä mannerlaattaa

olimme nousseet Reykjavikia ympäröivien vuorten yli ja pian lumen peittämät laavamaisemat vaihtuivat hieman viheriöiviin laavakenttiin ja räntäsade vesisateeseen. Kun saavuimme Thingvelliriin vettä tuli jo aika reippaasti. Onneksi olin varautunut kaikkeen mahdolliseen säähän ja sateenvarjo kuului varustukseen. Oli selvää, että alue oli seismologisesti aktiivista. Kallio (jos sitä nyt voi siksi kutsua) oli monin paikoin kuin työnnetty laineille tai sekoitettu kuin paksua puuroa, mikä oli sitten jähmettynyt ja sekoitusjäljet olivat vielä pinnassa. Näköalataso ja informaatiopiste ovat Amerikan mannerlaatan puolella, kun taas edessä avautuva laakso kuuluu Euraasian mannerlaattaan. Ensinäkemältä edessä on vain kaksi hassusti erkanevaa kallioseinää, mistä on mystisyys ja luonnonvoimat kaukana. Kunnes pakotat itsesi ajattelemaan missä itseasiassa seisot: kahden aktiivisesti, noin yhden senttimetrin vuosivauhtia toisistaan loittonevan, mannerlaatan välissä! Missä muualla maailmassa voi ihminen seistä maapalloa muokkaavien voimien keskellä, ilman hengenvaaraa, kuin Islannissa? Ei ihme, että ensimmäiset islantilaiset kokivat paikan tärkeäksi, vaikka heillä ei ollut mannerlaatoista tietoakaan.

Kultainen Kierros on todellakin turistikierros. Mieleen tulee sketsit ja pilapiirustukset missä turistiryhmä kamerat kaulassa hirveällä ryminällä juoksee linja-autosta ulos, räpsii ja näpsii kohteesta salamana valokuvia ja kipittää vauhdilla takaisin bussiin, mikä kaasuttaa kohti seuraavaa polttopistettä. Meillä vauhti ei nyt ollut huimaavaa ja aikaa oli riittävästi valokuvata, mutta turistimaisuudesta ei silti päässyt eroon. Siitä huolimatta Kultainen Kierros on ¨must¨. Siinä saa päivän tai puolen päivän aikana (kuten minä) hyvän kuvan Reykjavikin lähimaastosta ja Islantilaisesta luonnosta.

Seuraavana meidän listalla oli Gullfoss. Mahtava vesiputous Islannin yhdessä suurimmista joista, Hvítá. Jälleen maasto muuttui. Olimme nyt laskeutuneet vuoristosta laaksoon. Maaperä oli edelleen suhteellisen tasaista laavakenttää luukuunottamatta epämääräisen muotoiseksi jähmettyneitä möykkyjä. Laakso oli molemmilta puolilta vuorien reunustama. Sää oli myös muuttunut. Harmaat sadepilvet jäivät taaksemme ja pilven takaa kurkisteleva aurinko loi dramaattisen maiseman, missä valon ja varjojen kontrastit vuorten lumisia rinteitä vasten loivat taas omanlaisensa tunnelman. Vain Hvítá -joen uoma rikkoi muutoin avoimen ja tasainen maiseman. Itse vesiputouksen löysi sen äänen ja korkealle nousevien vesipatsaiden perusteella. Joki sukelsi putouksen jälkeen syvään ja kapeaan kanjoniin valtavalla voimalla ja kohinalla. Putouksen levein kohta pakotti veden kapeaan uomaan ja vesi vain suihkusi taivaalle, kun vesimassat  iskeytyivät päin korkeaa kallioseinää. Turistit pääsivät aivan putouksen viereen ihailemaan veden kuohuja!

Gullfoss vesiputous

Minun on näköjään jatkettava Islannin matkakertomusta vielä kerran. Kello käy ja samalla, kun olen kirjoittanut toisen matkapäivän kokemuksista olen huomaamattani uppoutunut valokuviin ja karttoihin Islannista. Parin tunnin kirjoitusrupeama on yllättäen venynyt viideksi tunniksi! Onneksi sunnuntai iltapäivän sää ei tänään suosinut ulkoilua, joten minulla oli aikaa syventyä mielikuvamatkailuun takaisin Islantiin. Ja tämän päivän uutisten perusteella Islantiin mielivät turistit joutuvat ainakin jonkin aikaa turvautumaan mielikuvamatkailuun: Keflavikin lentokenttä on suljettu Grimsvötn tulivuoren alettua purkautua lauantaina. Islanti palaa otsikoihin ja uutisiin. Tosin BBC Four televisiokanava näytti jo viime viikolla Islanti aiheisia dokumentteja ja islantilaisia elokuvia. Eilen taas BBC Radio 4:n Excess Baggage matkustusohjelma sisälsi Islanti osuuden. Joskus asiat jotka ovat omassa mielessä päällimmäisenä tuntuvat tupsahtelevan esille jokapuolella. Enne vai tunne? Siinäpä vasta kysymys!

Jatkan Islanti tunteilua taas ensiviikolla!

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 22/05/2011 Kategoria/t: Kulttuuri, Luonto, Matkustus, Postaweek2011, Sää, Ympäristö

 

Avainsanat: , , , , ,