RSS

Avainsana-arkisto: Laskiainen

Pannukakkuja ja naamioleikkejä

Tällä kuluneella viikolla havahduin huomamaan kuinka paljon aikaisemmin aurinko jo nousee aamulla ja illalla saa matkata töistä kotiin kilpaa laskevan auringon kanssa. Kun kevät alkaa saapua, se saapuu kuin idänpikajuna! Vasta kaksi kuukautta sitten tallustimme hartiat lysähtäneinä pimeään arkeen alistuneina, mutta jo nyt päivä on reilut neljä tuntia pitempi Englannissa kuin se oli tammikuussa. Mutta vaikka iloitsenkin lisääntyneestä valosta olen kuitenkin epätoivoinen ja kuljen salaa sormet ristissä, että kevätaurinko ei vielä saisi voittoa talvesta. En niinkään toivo erityistä talven jatkoa Englantiin, vaan Suomeen minne olen suuntaamassa talvilomalle muutaman viikon päästä. Minä tahdon hiihtämään!

En muista milloin viimeksi olen moista liikuntaluksusta harrastanut. Siitä on jo useampi vuosi. Syy ei ole motivaatiosta tai halusta vaan yksinkertaisesti olosuhteista. Käyn joka vuosi jouluna Suomessa, mutta jos silloin on sattunut lunta olemaan se on liian höttöistä ja kevyttä pakkaslunta murtomaahiihtoon. Milloin taas minulla on ollut mahdollisuus päästä töistä pääsiäislomalle, niin silloin taas ovat lumet jo Suomesta hävinneet ja minun on pitänyt tyytyä tamppailemaan jalan muutamia pälviä. Tänä vuonna päätin etten jää odottelemaan pääsiäistä vaan pidän lomani maaliskuussa silloin pitäisi vielä keväthangille keretä! Mutta nyt kun olen seurannut täällä Englannissa kevään edistymistä kahden viime viikon aikana, mielessäni on pikkuhiljaa alkanut näivertää epäuskon ilkeä peikko. Siellä se nytkin korvanjuuressa istuo kököttää ja käkättelee. Tämä peikko on saanut minut melkein täysin vakuuttuneeksi, että huolimatta tämän talven ennätyskorkeista kinoksista niistä ei ole kuin lämpäreet jäljellä maalikuun lopussa.

Hinku hiihtämään on minulla kova. Asiaa ei ole auttanut tällä viikolla pidetyt Hiihdon Maailmanmestaruuskilpailut. Ja vaikka olenkin täysin amatööri murtomaahiihtäjä ja tyylini on enemmänkin nautiskelua kuin hikipäässä pinkomista, niin en voi olla tempautumatta mukaan tunnelmaan. Seurasin isonmäen joukkuekilpailua internetistä ja täytyy myöntää, että katsellessani ihmisten punaisia poskia ja pilvetöntä taivasta minun tuli valtava ikävä talvea ja talviuheiluhuumaa! Melkein lähdin siltä seisomalta kaupungille metsästämään talviurheiluvälineitä kaupoista, mikä olisi kylläkin ollut hukkareissu. Täällä ei valitettavasti juuri talviurheilua perus tv-kanavilla näytetä. Jalkapallohuumaa vain. Tosin tunnetaan täälläkin urheiluhulluus ja ammattilaisurheilijoiden mittelöiden vaikutus tavallisen kansalaisen psyykkeesseen. Joka vuosi Wimbledonin tenniskilpailuiden aikaan kauppoihin  ja supermarketteihin ilmestyvät myyntiin tennismailat ja -pallot. Ja joka vuosi joku meistä penkkiurheilijoista lankeaa hetken innostuksen ja inspiraation valtaamana tekemään heräteostoksen. Mutta muutaman kivuliaan tunnin jälkeen tennikenttä alkaa tuntua viholliselta ja maila haudataan kaapinpohjalle odottamaan seuraavan vuoden urheilukärpäsenpuremaa.

Se hieno puoli suomalaisessa talvessa on, että se tarjoaa ulkoilunystäville vaihtelua tavanomaisiin liikuntamuotoihin. On mahdollisuus mennä hiihtämään, laskettelemaan tai vaika luistelemaan. Englannissa taas vapaa-aikaliikkujat saavat tyytyä samoihin vaihtoehtoihin kesät talvet. Ehkä talven ylistys on helpompaa, kun ei ole joutunut tarpomaan metrihangissa ja palelemaan Siperian viimassa, mutta toisaalta kostea ja kylmä  viima suoraan Pohjoisnavaltakaan ei ole nautinnollinen kokemus. Se menee suoraan luihin ja ytimiin! Mutta oli talvi sitten märkä ja pimeä asfaltti tai pureva pakkanen ja valkeat kinokset, niin kevään saapuminen valoisine aamuineen saa meidät kaikki keveälle mielelle!

Ei siis ole ihmekään, että laskiaisen, Mardi Gras ja karnevaalien juhlinta osuu juuri tähän vuodenaikaan. Suomessa laskiaisperinteet ovat vahvasti linkittyneet luonnonkiertokulkuun ja agraariin elämäntapaan. Ehkä nykyajan mäenlaskijat eivät enää niinkään hoe ‘pitkiä pellavia’ hyvän sadon toivossa, mutta vanhat perinteet ja tavat ovat silti säilyneet. Kun Suomessa lasketaan ensi tiistaina mäkeä, syödään hernekeittoa ja laskiaispullia, niin Englantilaiset juhlistavat ‘Shrove Tuesday:tä’ lettukesteillä. Ideana on siis kuitenkin sama herkuttelu ennen paastoa. Minulle itselleni koko paasto on hieman vierasperinne. Mutta  Englannissa myös Anglikaaniseen kirkkoon kuuluvat ottavat omalla tavalla osaa pääsiäiseen valmistautumiseen. Siinä missä katolilaiset luopuvat lihasta, niin protestantit Englannissa luopuvat esimerkiksi alkoholista, suklaasta tai jotain muusta itselleen tärkeästä asiasti pääsiäiseen saakka. Vaikka en itse allekirjoita uskonnon sanelemaa elämäntyyliä, niin ehkä näin nyky-yhteikunnassa on välillä hyvä yrittää elää yksinkertaisemmin ja luopua jostain jokapäiväisestä pakkokulutuksesta. Voi olla, että sitä huomaa tulevansa toimeen ilmankin. Monet tarpeethan ovat meille täysin mielikuvien luomia haluja.

Mutta takaisin laskiaisriehaan. Englannissa ei varsinaista karvevaalitunnelmaa ole. Ainakin tässä asiassa suomalaiset ovat osanneet ottaa löysinrantein! Voi tosin olla, että jos lumitilanne olisi toinen myös täällä ymmärrettäisiin talviulkoilmajuhlien perään. Tosin esimerkiksi Venetsiassa lumen puute ei ole ollut esteenä loistavan karnevaaliperinteen syntyyn. Sana karnevaali taas viittaa paastoon ja tulee latinan sanoista Carne Vale eli ‘ilman lihaa’. Uskon, että tämäkin perinne on pohjimmiltaan saanut lähtönsä luonnonläheisestä elämänkierrosta. Kevään lähestyessä talven ruokavarastot ovat vähissä ja se mitä varoista on jäljellä on saatava riittämään uuteen satoon saakka. Se, että uskonnot ovat muokanneet näitä vanhoja perinteitä omiin tarkoitusperiinsä sopiviksi ei tuskin ole mitään uutta ihmiskunnan historiassa. On hyvä kuitenkin muistaa, että laskiainen ja paastoa edeltävät juhlallisuudet ovat pääosin eurooppalainen perinne ja levinneet maailmanvalloittajien ja kristinuskon mukana muualle. Mutta kevään saapumista juhlitaan ympäri maailmaa, vain juhlien kulissit vaihtuvat!

Minä en jaksaisi enää millään odottaa kulissien vaihtoa keväthankiin. Epäuskon peikosta huolimatta olen onnistunut maalaamaan sielunisilmin täydellisen hiihtolomakuvan mielessäni: aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, pikkupakkanen, hohtavan valkea hanki, reppu pakattu termospullollisella kuumaa mustaherukkamehua ja voileivillä. Ei muuta kuin sukset jalkaan ja menoksi! Elämän pienet nautinnot. Niistä tämä ihmisolon ihanuus on tehty!

 

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 06/03/2011 Kategoria/t: Englanti, Kulttuuri, Postaweek2011

 

Avainsanat: , , , , , ,