RSS

Avainsana-arkisto: perinteet

Pääsiäisen ja häähumun viemää

Hot cross buns for Easter.

Ristipullia

Se on sitten kesä Manchesterissä! Aurinko on paistanut seesteiseltä taivaalta ja elohopea on kivunnut kahdenkymmenen lämpöasteen paremmalle puolelle. Mikä parasta hyvä sää on jatkunut viikonloppunakin, joten pääsiäistä on saanut juhlia kesäsäässä! Mutta valitettavasti olo ei ole yhtään pääsiäismäinen. Olen yrittänyt saada tunnelmaa päälle, mutta turhaan. Kauppojen hyllyt ovat olleet pullollaan suklaamunia jo helmikuusta lähtien ja nyt tipujen sekaan on vyörynyt hääkrääsää. Mahtaa kauppiailla olla hankaluuksia saadaa kaikki tavara mahtumaan hyllyille! Itse söin mämmit jo maaliskuussa ja suklaamunatkin sain silloin mukaani matkaevääksi. Pääsiäistraditioissa olen käynyt melkein kaikki kohdat läpi, ennen pääsiäistä. Jääkaapissa on yksi Mignonin suklaamuna odottamassa, mutta lammaspaistin korvaa saksalaiset bratwurstit grillikesteillä! Muutenkin tuntuu vieraalta juhlia pääsiäistä viikkoa ennen vappua! Toisaalta kivahan tälläisellä säällä on viettää pidempää viikonloppua varsinkin, kun seuraava viikko on vain kolmen työpäivän mittainen!

Täällä pääsiäisen huomaa ainoastaan kauppojen hyllyiltä. Jo hyvissä ajoin sinne ilmestyvät pääsiäiskortit, suklaamunat ja ”ristipullat” (ihan vaan yksinkertaisia kardemummattomia pullia missä on päällä voi-sokeri seoksesta tehty risti). Mutta katukuvasta puuttuvat noita-akat ja virpojat. Tänä vuonna pääsiäisen ollessa näinkin myöhään kaikki keväiset kukatkin ovat jo ehtineet lakastumaan. Paikka paikoin saattaa vielä jokunen narsissi pitää päätään pystyssä. Taitaa kuitenkin olla niin, että jos ei satu olemaan uskonnollinen ihminen ja viettämään pyhiä kirkossa, niin suurin osa kansasta viettää vapaansa auringosta nauttien ja häähumua odotellen tai miettien miten sen voisi välttää. Näin pitkän odotuksen jälkeen pääsiäisen on tänä vuonna antikliimaksi. Lässähtänyt pannukakku. Ja viikko ennen kuninkaallisia häitä, täällä media on jo ruoskinut itsensä hurmioon ja siinä hötäkässä pääsiäinen on sivuseikka. Joka päivä uutisissa on ollut maininta kuninkaallisista. Yhtenä päivänä on uutinen siitä, että morsiammen äidillä on välit poikki vaatesuunnittelijansa kanssa. Mistä uusi asu häihin? Enää niin ja niin monta päivää aikaa! Paniikki! Seuraavana päivänä saadaan muutaman minuutin tarina BBC:n illan pääuutisiin käymällä läpi Kate Middletonin sukujuuret ja päivitellään, että silloin kuin Williamin iso-iso-isoisä kruunattiin kuninkaaksi Katen iso-iso-isoisä kaivoi hiiltä kaivoksessa. Ai miten niin Englanti on edelleen luokkayhteiskunta? Olisi todella helppoa alkaa hyperventiloida median mukana. Ja kait sen ymmärtääkin miksi ihmiset hyppäävät häähumukelkkaan mukaan. Uutisissa, kun viime aikana ei ole ollut muuta kun lamaa ja sotaa. Välillä on kiva vain olla hömppä, kaivaa pää hiekkaan ja unohtaa ankea arki. Kyynikkona lataan lehtiä ja odotan milloin hallitus täällä käyttää tilaisuutta hyväkseen ja ilmoittaa lisäleikkauksista ja muista ikävistä asioista. Sinne ne hukkuisivat hääkellojen pauhuun! Ding Dong!

Mutta unohdetaan prinssessat ja prinssit hetkeksi ainakin ja palataan takaisin pääsiäiseen. Minun täytyi oikein pysähtya miettimään, mitä Englantilaisia pääsiäistraditioita tiedän. Yllämainitut pullat ja pääsiäispuput sekä pääsiäismunien etsimiset. Mistä nämä perinteet ovat sitten lähtöisin? Ristipullat, riippuen teoriasta, voidaan jäljittää roomalaisten suurvallan aikaan, mutta historioitsiat näkevät yhtäläisyyskiä myös juutalaisten ‘Passover’ pääsiäisjuhlaan. Nykyisin supermarkettien aikakautena ristipullia on kuitenkin saatavana ympäri vuoden. Toisin kuin suomalaisten mämmi, ristipullat eivät enää ole vain pääsiäisajan herkku. Pääsiäispupu taas on matkannut Saksasta Englantiin. Jänikset kuten munatkin ovat hedelmällisyyden ja uuden elämän symboleita. Mutta jäniksen perässa juokseminen ei ainakaan minusta kuulosta yhtä jännittävältä kuin noidaksi pukeutuminen. Monilla paikkakunnilla järjestetään lapsille pääsiäismunanmetsästys tapahtumia julkisissa puistossa ja kartanoiden puutarhoissa. Luin jostain, että myös perinteisesti häitä on vietetty pääsiäisen aikana. Joten ehkäpä tulevan kuninkaallisen nuorenparin hääpäivän valintaan vaikuttivat pääsiäsperinteet, perinteistähän kuninkaalliset ovat tunnettuja!

Sen verran pitää vielä analysoida tätä häähurmosta, että jossain syvällä englantilaisessa psyykkeessä kaivaa pettymys Dianan ja Charlesin onnettomasti päättynestä avioliitosta. ¨Kansan prinsessa¨ Dianan häitä juhlittiin katukemuilla ja koko kansakunta oli onnellinen nuorikon puolesta ja myöhemmin sitten koko maa suri hänen kuolemaansa. Nyt täällä tunnutaan haeattavan niin sanottua revanssia ja epätoivoisesti halutaan Katen ja Williamin avioliiton olevan se ¨ja he elivät onnellisesti elämänsä loppun asti¨ satuhäätarina, mitä Diana ei saanut. Katen harteilla lepää koko kansan odotukset, puhumattakaan tytön omista tai appivanhempiensa odotuksista. Toivottavasti hartiat kestävät!

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 24/04/2011 Kategoria/t: Englanti, Expat, Kulttuuri, Postaweek2011, Uutiset

 

Avainsanat: , , , , , ,

Magiasta sivilisaatioon

Miksi nämä ajatukset tulevat päähän aina silloin, kun ei ole tietokoneen äärellä? Yleensä alan miettimään asioita kävellessäni kauppaan tai ollesani työmatkalla. Viimeeksi tällä viikolla lompsiessani linja-autopysäkille töiden jälkeen, mieleeni tulla tupsahti Milla Magia. Aivoni ajatteli, että olisi hienoa joskus olla Milla Magia ja lennellä luudalla ympäriinsä. Sieltä yläilmoista käsin voisin vaikka nakella hajupommeja kansalaisten niskaan ja käkätellä makesti päälle! Kjähkjähkjäh! Nyt täytyi vain tyytyä tallaamaan jalan ja piereskelemään. Ei mitään hohtoa. Tosin enhän minä omista edes luutaakaan.

Disneyn noita-akka Milla oli kyllä aika siloteltu versio. Välillä toivoi, että räväkämpi hahmo olisi saanut enemmän huomiota. Mutta minua välillä harmitti sen puolesta, kun yrityksistään huolimatta noita jäi ilman Roopen onnenkolikkoa. Kyllä sillä kitupiikillä olisi ollut varaa yhdestä lantista luopua! Minun mielestäni Roope ei edes kaikkia rikkauksiaan ansainnut. Epäilen vahvasti Roopen käyttäneen välillä valonarkoja keinoja varallisuutensa kasvattamiseen eikä huoli lähimmäisistä juuri koskaan painanut paljoa Roopen vaakakupissa. Mutta Disneyn mukaan kuitenkin jopa ilkeä pankkiiri ansaitsee onnellisen lopun ja voiton pahasta, niin kauan kun vastassa on noita, ja akka kaiken lisäksi.

Mikä siinä on, että noidat nyt sattuvat aina olemaan kärttyisiä vanhoja naisia? Kärttyiset vanhat ukot ne vasta pelottavia on! Suomessakin pääsiäisnoita perinne on lähtöisin uskomuksesta, että ilkeät ja kateelliset naiset kävivät tekemässä naapureille kiusaa. Luulisi, että naapurin sato-onnen tai lypsykarjan kiroaminen olisi ollut maalaisukkojen asia. Miten naiset muka tiesivät mitään miten maataviljellään saati miten viljelyksiä tuhotaan? Mutta ei, ukot olivat kait liian kiireisiä sahdin juonnissa ja pääsiäisherkkujen syönnissä, että tämäkin ¨askare¨ jäi naisten kontolle. Vai miten se taas menikään? Onkohan pääsiäisnoitaperinteellä mitään tekemistä Euroopan noitavainojen kanssa?

Noitavainot ovat kyllä yksi niistä ihmiskunnan historian synkistä hetkistä. Miten aivot ja ajattelykyky, mitkä ovat pystyneet sinkoamaan meidät avaruuteen voivat välillä niin pettää meidät? Minun on toisinaan vaikea hyväksyä sitä, että ihmisen kyky älylliseen ajatteluun tarkoittaa myös kykyä saada aikaan ihmeitä niin hyvässä kuin pahassa. Myös ydinpommi on innovaatio. Tosin ilman ydinpommia meillä tuskin olisi ydinvoimaa ja ilman ydinvoimaa ei olisi ydinonnettomuuksia. Ilman sotia olisi moni turha maailman tuhoon tarkoitettu vempele jäänyt syntymättä eikä nyt tarvitsisi pelätä terroristien pihistävän niitä. Toisaalta sodan ansiosta meillä on nykyisin käytössä keksintöjä joita ilman sodankäyntiä olisi saanut odottaa tai ehkä niitä ei olisi keksitty ollenkaan. Ja näin naisena olen erityisen kiitollinen siitä, että sodat verisiä sotkuja. Sillä ilman tarvetta pystyä tyrehdyttämään suuriakin verenvuotoja ei meillä naisilla olisi terveyssiteitä eikä tampooneja. Yllättävää, mutta tämä tarina on tosi. Tämän innovaation takana on ensimmäinen maailmansota, amerikkalainen paperitehdas Kimberley-Clark ja tarve luoda hyvin imukykyinen materiaali verenvuotojen tyrehdyttämiseen. Sodan jälkeen jollakin yhtiön työntekijällä vain välähti, että sodan aikana sairaanhoitajathan taisivat hamstrata niitä meidän siteitä omaan käyttöön. Hmm, mitä moinen mahtoi merkitä. Heureka! Sota on loppu, mutta kuukautiset ei. Ei muuta kuin tuote uudelleen markkinoille ja siitä kiitos. Mutta miksi siihen tarvittiin Euroopan hajalle repivä sota, että naiset saivat saniteettituotteensa???

Onkohan sodankäynti ja naapurin kanssa nahikointi pakottanut ihmiskuntaa kehittämään myös siviilisatiota? Niin kauan, kun pystyimme asumaan väljästi eikä maasta ja ruuasta ollut pulaa ei ollut tarvetta myöskään hallinnolle ja hallitsijoille. Mutta heti, kun väkiluvun kasvu pakotti yhteisöjä metsästämään laajemmalti ja viljelemään yhä suurempia aloja, niin se naapuri tuli väkistekin vastaan ja halusi poimia mustikat juuri siltä samalta mättäältä. Kinahan siitä syntyi ja käsikähmä. Sama se kuka löi ensin. Kostoa lähdettiin hakemaan joukolla. Ja väkiluvun edelleen kasvaessa nämä kahnaukset tulivat aina vain yleisimmiksi ja verisemmiksi. Enää eivät nyrkit riittäneet vaan metsästysmaita lähdettiin valloittamaan  miekka kädessä. Mutta miekkataisteluun ei lähdetä kuin baaritappeluun, siihen tarvitaan järjestäytynyt joukko sotilaita ja yksi selkeä johtaja. Uusi tapa asua oli siis syntynyt. Enää eivät kaikki olleet saman arvoisia. Arvostetuimpia olivat sotilaat, jotka pitivät pahat naapurit loitolla ja pyramidin päällimmäisenä istui heimon johtaja. Kuningas.

On jännittävää ajatella, että ruuan paljous johti väkiluvun kasvamiseen, mistä taas seurasi maa-alueiden valloitus ja tarve yhteen selkään johtajaan. Toisaalta taas, pula ruuasta saa ihmiset liikkeelle ja kapinoimaan johtajaansa vastaan. Nykyaikanakin. Se tämä ihmisen elämä pyörii vatsan ympärillä. Niin kauan, kun ruokaa on saatavana edulliseen hintaan kaikki ovat tyytyväisiä. Pitäisiköhän kokeilla elää yksi viikko mahdollisimman pienellä budjetilla? Yrittää olla eettinen ja ympäristöystävällinen kuluttaja. Minun täytyy kyllä sitä ennen perehtyä paremmin miten moisen kokeilun voisi toteuttaa. Voi tikkerperi! Ensi viikko ei ole muutenkaan hyvä viikko eettisyydelle, koska on pääsiäinen ja minun pitää lähteä Kyöpelinvuorelle irstailemaan perkeleiden kanssa. Mutta heti sen jälkeen parannan tapani, kuluttajana.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 17/04/2011 Kategoria/t: Historia, Kulttuuri, Postaweek2011

 

Avainsanat: , , , ,

Levotonta menoa

Pleiades Star Cluster

Image via Wikipedia

Kuvittelenko minä vai onko maailmasta tullut levottomampi paikka? Ovatko ihmiset kaikkialla syttyneet provosoimaan ja provosoitumaan? Mielessäni ovat viime aikojen uutiset Pohjois-Afrikasta, missä hallituksia kumotaan tai ainakin yritetään kumota tänä keväänä. Toisaalta ruohonjuuritason vallankumoukset ovat kait osa ihmiseloa. Ja kuten Egyptin tapahtumat osoittivat, parhaimmillaan vallankumous on juuri sitä mitä purkin kyljessä lukee: valtaapitävän eliitiin kampeaminen jalustalta tavallisten kansalaisten protestin voimin. Pahimmillaan taas vallankumous nostaa pintaan vanhat ristiriidat ja johtaa aseelliseen konfliktiin. Niin kuin Libyassa– tällä hetkellä, missä tilannetta pahentaa täysin todellisuudentajun menettänyt diktaattori.

Millaistakohan mahtaa olla elämä ailahtelevana diktaattorina? Kuvitellaanpa. Heräät aamulla ja päätäsi kivistää. Huudat paikalle henkilääkärisi jota uhkaat mestauksella, jos hän ei sillä sekunnilla löydä parannusta ikävään oloosi. Lääkäri parka kädet hikoillen ja hermona antaa sinulle sievän annoksen vahvaa kipulääkettä ja käskee potilaansa takaisin petiin. Virhe! Sinä olet se tässä Outolandiassa joka määrää jenkan tahdin eikä mikään puoskari! Vartijat saavat heittää tohtorin vankityrmään. Ja sinä, pää sekaisin lääkkeistä, päätät lähteä tarkistamaan miten maassasi menee. Käyt juttelemassa mummojen kanssa ja kättelemässä kauppiaita (ei siis poikkea paljon demokraatioiden vaalikampanjoista!). Katujen varret ovat täynnä sinua ihailevaa kansaa, jotka muistaaksesi määräsit lainpakosta jättämään kaikki askareensa joka kerta kun päätät astua ulos palatsistasi. Sinulla pyyhkii hyvin. Aurinko paistaa ja maailma hymyilee. Kunnes joku pikkulapsi rääkäisee, että ¨eihän sillä ole kuin pyjaman housut jalassa!¨ ja koko kansa repeää nauruun. Pillerihuurussa ja lääkäriepisodin ärsyttämänä olit tykkänään unohtanut, että maailma palatsisi ulkopuolella on juuri sitä. Ulkopuolella.

Keisarin uudet vaatteet pätee tarinana kyllä demokratiaankin. Monet vallan makuun pääsevät poliitikot monesti sokeutuvat ja unohtavat, että elämä itseasiassa eletään parlamenttipalatsien ulkopuolella ja kielestään lipevät kolleegasi puhuvat sanoilla joilla on monia merkityksiä. Tosuus muovataan itseä miellyttäväksi. Tarvitsee ainoastaan katsoa Italian nykyisen pääministerin elämänmenoa. Demokratiassa vallankumousten sijaan jokainen voi näennäisesti vaikuttaa äänestämällä ja siksi ehkä barrikaadeille noustaan harvemmin kuin diktatorioissa. Mutta viime aikoina myös demokratioissa on kuohunut. Esimerkiksi monet kansalaiset Englannissa kokevat, että heidän valtaan äänestämänsä hallitus ei seuraa vaaleissa julistamaansa politiikkaa. Ja sen sijaan, että äänestäjät odottaisivat seuraaviin vaaleihin asti, he ovat ilmaisseet mielipiteensä hallitusta kohtaan suurmielenosoituksilla. Onneksi todennäköisyys, että nämä protestit syöksevät maan aseelliseen konfliktiin on mikroskooppinen.

Toisaalta minun ei tarvinnut kuin avata radio tänä sunnuntai aamuna, kun kuulin uutisia Pohjois-Irlannista missä väkivaltaisuus on taas nostamassa päätään. Katolilainen poliisi oli surmattu autopomilla Omagh nimisessä kaupungissa. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kyseissä kaupungissa räjähtää. Vuonna 1998 yli kaksikymmentä ihmistä sai surmansa the Real IRAn räjäyttäessä autopommin kaupungin keskustassa. Näin ulkopuolisena tuntuu vaikealta ymmärtää kenenkään motivaatioita lähteä räjäyttelemään pommeja ja  tappamaan siviilejä. Varsinkin, kun kyseessä on moderni länsivaltio. Ymmärrän sen, että uskonnolla on pitkä ja verinen osansa Englannin ja Irlannin välisessä historiassa ja että Englanti käytti Irlantia hyväkseen kuten muitakin sen alusmaita. Mutta nykyisin jopa myös Englannissa on uskonnon vapaus ja elämänmeno, ainakaan minun mielestäni, ei eroa paljoa minkään Eurooppalaisen maan välillä. Tarkoitan jälkimmäisellä kommentilla siis sitä, että kansalaisten oikeudet ja edut ovat aikalailla samaa luokkaa asuit sitten Ranskassa tai Ruotsissa. Eroja tietenkin löytyy, mutta verrattuna kehittyviin maihin meillä täällä Euroopassa on asiat aikalailla kunnossa.

Siis miksi sitten täytyy räjäytellä pommeja yhden pienen maa pläntin vuoksi? Jos tuohon osaisin vasta niin tuskin istuisin tässä kirjoittamassa jonnen joutavaa blogiani. Oletan, että osasyy on nuorten miesten toimettomuus ja testosteroni. Haetaan jännitystä arjen tylsyyteen. Mutta pohjimmiltaan Pohjois-Irlannin väkivallan juuret ovat syvällä historiassa ja sen romanttisessa ihannoinnissa tietyissä piireissä. Eikö meidän pitäisi ainakin yrittää oppia historiasta eikä käyttää sitä hyväkseen? Vai olenko minä sittenkin liian idealisti? Välillä on helpompaa katsoa maailmaa musta-valkoisesti eikä yrittää ymmärtää kumpaakin puolta kolikosta. Mutta en jaksa uskoa, että meidän aivomme ovat kehittyneet nykyiselleen, koska esi-isämme ja -äitimme valitsivat helpon vastauksen joka ongelmaan.

Jos minä olisin maailman diktaattori, niin ensimmäisenä despoottitekonani määräisin jokaisen elämään toistensa kengissä kolme kuukautta vuodesta ja sen lisäksi asumaan jossain muualla kuin syntymämaassaan tämän ajan. Uskon, että muutaman vuoden jälkeen ihmisten suvaitsevaisuus ja maailmankatsomus olisivat avartuneet. Osa meistä ehkä löytäisi uuden ja paremman tavan elää ja toiset taas oppisivat arvostamaan elämäänsä uudelleen. Ennen kaikkea toivoisin, että ihmiset muistaisivat katsoa välillä myös ylös tähtiin. Viimeisellä Suomi-visiitillä muistin itse tuijotella tähtiä ja kuinka kirkkaana ne loistivatkaan! Siinä sai taas muistutuksen siitä, että elämä maapallolla on vain ohimenevä villitys mitä maailmankaikkeuteen tulee. Minusta tätä silmänräpäystä ei tulisi käyttää keskinäiseen nahisteluun vaan elämänlaadun parantamiseen maapallolla ja universumin   oppimiseen.

 

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 03/04/2011 Kategoria/t: Englanti, Expat, Kulttuuri, Politiikka, Postaweek2011

 

Avainsanat: , , , , , , , , ,

Pannukakkuja ja naamioleikkejä

Tällä kuluneella viikolla havahduin huomamaan kuinka paljon aikaisemmin aurinko jo nousee aamulla ja illalla saa matkata töistä kotiin kilpaa laskevan auringon kanssa. Kun kevät alkaa saapua, se saapuu kuin idänpikajuna! Vasta kaksi kuukautta sitten tallustimme hartiat lysähtäneinä pimeään arkeen alistuneina, mutta jo nyt päivä on reilut neljä tuntia pitempi Englannissa kuin se oli tammikuussa. Mutta vaikka iloitsenkin lisääntyneestä valosta olen kuitenkin epätoivoinen ja kuljen salaa sormet ristissä, että kevätaurinko ei vielä saisi voittoa talvesta. En niinkään toivo erityistä talven jatkoa Englantiin, vaan Suomeen minne olen suuntaamassa talvilomalle muutaman viikon päästä. Minä tahdon hiihtämään!

En muista milloin viimeksi olen moista liikuntaluksusta harrastanut. Siitä on jo useampi vuosi. Syy ei ole motivaatiosta tai halusta vaan yksinkertaisesti olosuhteista. Käyn joka vuosi jouluna Suomessa, mutta jos silloin on sattunut lunta olemaan se on liian höttöistä ja kevyttä pakkaslunta murtomaahiihtoon. Milloin taas minulla on ollut mahdollisuus päästä töistä pääsiäislomalle, niin silloin taas ovat lumet jo Suomesta hävinneet ja minun on pitänyt tyytyä tamppailemaan jalan muutamia pälviä. Tänä vuonna päätin etten jää odottelemaan pääsiäistä vaan pidän lomani maaliskuussa silloin pitäisi vielä keväthangille keretä! Mutta nyt kun olen seurannut täällä Englannissa kevään edistymistä kahden viime viikon aikana, mielessäni on pikkuhiljaa alkanut näivertää epäuskon ilkeä peikko. Siellä se nytkin korvanjuuressa istuo kököttää ja käkättelee. Tämä peikko on saanut minut melkein täysin vakuuttuneeksi, että huolimatta tämän talven ennätyskorkeista kinoksista niistä ei ole kuin lämpäreet jäljellä maalikuun lopussa.

Hinku hiihtämään on minulla kova. Asiaa ei ole auttanut tällä viikolla pidetyt Hiihdon Maailmanmestaruuskilpailut. Ja vaikka olenkin täysin amatööri murtomaahiihtäjä ja tyylini on enemmänkin nautiskelua kuin hikipäässä pinkomista, niin en voi olla tempautumatta mukaan tunnelmaan. Seurasin isonmäen joukkuekilpailua internetistä ja täytyy myöntää, että katsellessani ihmisten punaisia poskia ja pilvetöntä taivasta minun tuli valtava ikävä talvea ja talviuheiluhuumaa! Melkein lähdin siltä seisomalta kaupungille metsästämään talviurheiluvälineitä kaupoista, mikä olisi kylläkin ollut hukkareissu. Täällä ei valitettavasti juuri talviurheilua perus tv-kanavilla näytetä. Jalkapallohuumaa vain. Tosin tunnetaan täälläkin urheiluhulluus ja ammattilaisurheilijoiden mittelöiden vaikutus tavallisen kansalaisen psyykkeesseen. Joka vuosi Wimbledonin tenniskilpailuiden aikaan kauppoihin  ja supermarketteihin ilmestyvät myyntiin tennismailat ja -pallot. Ja joka vuosi joku meistä penkkiurheilijoista lankeaa hetken innostuksen ja inspiraation valtaamana tekemään heräteostoksen. Mutta muutaman kivuliaan tunnin jälkeen tennikenttä alkaa tuntua viholliselta ja maila haudataan kaapinpohjalle odottamaan seuraavan vuoden urheilukärpäsenpuremaa.

Se hieno puoli suomalaisessa talvessa on, että se tarjoaa ulkoilunystäville vaihtelua tavanomaisiin liikuntamuotoihin. On mahdollisuus mennä hiihtämään, laskettelemaan tai vaika luistelemaan. Englannissa taas vapaa-aikaliikkujat saavat tyytyä samoihin vaihtoehtoihin kesät talvet. Ehkä talven ylistys on helpompaa, kun ei ole joutunut tarpomaan metrihangissa ja palelemaan Siperian viimassa, mutta toisaalta kostea ja kylmä  viima suoraan Pohjoisnavaltakaan ei ole nautinnollinen kokemus. Se menee suoraan luihin ja ytimiin! Mutta oli talvi sitten märkä ja pimeä asfaltti tai pureva pakkanen ja valkeat kinokset, niin kevään saapuminen valoisine aamuineen saa meidät kaikki keveälle mielelle!

Ei siis ole ihmekään, että laskiaisen, Mardi Gras ja karnevaalien juhlinta osuu juuri tähän vuodenaikaan. Suomessa laskiaisperinteet ovat vahvasti linkittyneet luonnonkiertokulkuun ja agraariin elämäntapaan. Ehkä nykyajan mäenlaskijat eivät enää niinkään hoe ‘pitkiä pellavia’ hyvän sadon toivossa, mutta vanhat perinteet ja tavat ovat silti säilyneet. Kun Suomessa lasketaan ensi tiistaina mäkeä, syödään hernekeittoa ja laskiaispullia, niin Englantilaiset juhlistavat ‘Shrove Tuesday:tä’ lettukesteillä. Ideana on siis kuitenkin sama herkuttelu ennen paastoa. Minulle itselleni koko paasto on hieman vierasperinne. Mutta  Englannissa myös Anglikaaniseen kirkkoon kuuluvat ottavat omalla tavalla osaa pääsiäiseen valmistautumiseen. Siinä missä katolilaiset luopuvat lihasta, niin protestantit Englannissa luopuvat esimerkiksi alkoholista, suklaasta tai jotain muusta itselleen tärkeästä asiasti pääsiäiseen saakka. Vaikka en itse allekirjoita uskonnon sanelemaa elämäntyyliä, niin ehkä näin nyky-yhteikunnassa on välillä hyvä yrittää elää yksinkertaisemmin ja luopua jostain jokapäiväisestä pakkokulutuksesta. Voi olla, että sitä huomaa tulevansa toimeen ilmankin. Monet tarpeethan ovat meille täysin mielikuvien luomia haluja.

Mutta takaisin laskiaisriehaan. Englannissa ei varsinaista karvevaalitunnelmaa ole. Ainakin tässä asiassa suomalaiset ovat osanneet ottaa löysinrantein! Voi tosin olla, että jos lumitilanne olisi toinen myös täällä ymmärrettäisiin talviulkoilmajuhlien perään. Tosin esimerkiksi Venetsiassa lumen puute ei ole ollut esteenä loistavan karnevaaliperinteen syntyyn. Sana karnevaali taas viittaa paastoon ja tulee latinan sanoista Carne Vale eli ‘ilman lihaa’. Uskon, että tämäkin perinne on pohjimmiltaan saanut lähtönsä luonnonläheisestä elämänkierrosta. Kevään lähestyessä talven ruokavarastot ovat vähissä ja se mitä varoista on jäljellä on saatava riittämään uuteen satoon saakka. Se, että uskonnot ovat muokanneet näitä vanhoja perinteitä omiin tarkoitusperiinsä sopiviksi ei tuskin ole mitään uutta ihmiskunnan historiassa. On hyvä kuitenkin muistaa, että laskiainen ja paastoa edeltävät juhlallisuudet ovat pääosin eurooppalainen perinne ja levinneet maailmanvalloittajien ja kristinuskon mukana muualle. Mutta kevään saapumista juhlitaan ympäri maailmaa, vain juhlien kulissit vaihtuvat!

Minä en jaksaisi enää millään odottaa kulissien vaihtoa keväthankiin. Epäuskon peikosta huolimatta olen onnistunut maalaamaan sielunisilmin täydellisen hiihtolomakuvan mielessäni: aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, pikkupakkanen, hohtavan valkea hanki, reppu pakattu termospullollisella kuumaa mustaherukkamehua ja voileivillä. Ei muuta kuin sukset jalkaan ja menoksi! Elämän pienet nautinnot. Niistä tämä ihmisolon ihanuus on tehty!

 

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 06/03/2011 Kategoria/t: Englanti, Kulttuuri, Postaweek2011

 

Avainsanat: , , , , , ,