RSS

Avainsana-arkisto: Reykjavik Excursions

Ihana matka Islantiin Osa 1

Maisemaa rantaraitilta

Kaksi viikkoa sitten tarvoin räntäloskassa Reykjavikissa ja yliannostin itseni museoilla ja kulttuurilla. Olin viimeistä päivää Islannissa. Nyt pidän sadetta ja katselen Tshekin ja Venäjän välistä pronssiottelua. Selailin eilen illalla matkapäiväkirjaani ja se sama ihmetyksen ja ihailun tunne palaa edelleen mieleeni, kun ajattelen Islantia. Se maa on niin ihmeitä täynnä, että kaksi kokonaista päivää raottivat vain hieman sen arvoituksia. Jo pelkästään sää vaihtelee yhdestä hetkestä toiseen, että on parasta olla valmistautunut kaikkeen mahdolliseen. Itse pakkasin paljon lämmintä mukaan, sillä huhtikuussa ei pohjoisilla leveysasteilla vielä nautita lämpöaalloista.

Toista oli Manchesterissä. Lähtiessäni lentokentälle aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja kovaa tuulta lukuun ottamatta sää oli lämmin. Ihmisiä oli erittäin vähän liikkeellä. Kaikki olivat hiljentyneet katsomaan kuninkaallisia häitä, ajattelin. Myös lentokenttä tuntui autiolta ja aloin jo epäillä, että oliko sieltä ollenkaan lentoja! Mutta epäilyni osoittautuivat vääriksi ja pääsimme ilmaan tunti aikataulusta jäljessä. Valitettavasti  sain käytäväpaikan niin en nähnyt kuin hieman saarta yläilmoista.

Olin ostanut etukäteen Flybus Plus menopaluulipun, mitkä piti ennen bussiin nousua lunastaa lipputoimistosta. Linja-automatka lentokentältä oli jo itsessään loistava. Aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta ja tie vei meidät läpi aukean laavakentän. Katselin ohi valuvia maisemia nenä kiinni bussin ikkunassa ja kuuntelin takana istuvan saksalaistytön keskustelua islantilaisen naisen kanssa. Välillä teki mieleni kääntyä ympäri ja kysyä tytöltä, että eikö hän ole ottanut selville mitään Islannista. Varsinkin, kun on aikeissa viipyä maassa neljä kuukautta! Hänellä ei ollut mitään yleistietopohjaa Islannista. Esimerkiksi kysyessään kuinka iso kaupunki Reykjavik on tyttö arveli, että olisiko miljoona mistään kotoisin? Siis, mitä???!!! Miljoona asukasta Reykjavikissa! Hieman vaikeaa kuin koko maassa ei ole niin montaa ihmistä! Auta armias, ajattelin. Lisäksi tyttö (sanon tyttö, mutta hän oli nuori nainen) alkoi ärsyttää minua jatkuvilla “meillä Saksassa on paljon enemmän autoja, meillä Saksassa on paljon leveämmät tiet, meillä Saksassa on paljon puita” lausunnoillaan. No onneksi minun ei tarvinnut kärsiä kanssaeurooppalaisen tyhmyydestä kolmea varttia pidempää, kun bussi kurvasi asemalle ja kuski pyysi turisteja ketkä olivat menossa listaamiinsa hotelleihin vaihtamaan linja-autoa. Minun ei tarvinnut vaan jäin tyytyväisenä odottelemaan matkan jatkumista.

Hotelli ja ravintola

Kuinka ollakaan hotelli Björk, missä yövyin oli ensimmäinen pysähdys ja pääsin ensimmäisenä ovesta sisään, koska kolmen yön varustukseni mahtuivat selkäreppuun eikä minun tarvinnut jäädä odottelemaan laukkua auton ruumasta. Ensivaikutelma hotellista oli siisti , moderni ja ystävällinen palvelu. Täytin hotellikortin ja sain vastaanottovirkailijalta tiedot aamupalatarjoilusta ja muista fasiliteeteistä. Hotellihuone oli siisti ja mielestäni aika tilava yhden hengen huone. WC ja suihku olivat myös hyvin puhdistetun näköisiä.

Hetken huokaistuani kaivoin sateenvarjon repusta, ladoin muutama tuhat kruunua kukkarooni ja suuntasin tieni kohti Reykjavikin keskustaa. Olin suunnitellut, että kiirehdin heti ensimmäisenä turisti-informaatiopisteeseen ostamaan postimerkit valmiiksi, että voin kirjoitella kortit milloin inspiraation iskee. Kävellen minulta kesti noin vartti päästä pääostoskadun päähän. Laugavegur on Reykjavikin Aleksanterinkatu. Sen varrelta löytyy kauppoja, baareja, ravintoloita ja pitkän kadun länsipäästä myös turisti-informaatio. Sen ovi oli vielä kutsuvasti auki joten marssin sisään ja kysyin tiskin takana tököttävältä pojalta, että myyvätkö he postimerkkejä. “Kyllä”. Hienoa! Sain merkit ja ostin pari postikorttiakin näin alkuun Informaatiosta lähdin harhailemaan läpi keskustan ja yritin saada käsitystä kaupungista. Kello oli noin kuusi illalla ja koko paikka alkoi vaikuttaa autiolta, mikä tuntui oudolta ottaen huomioon, että oli perjantai. Olin olettanut, että reippaasta juhlinnasta tunnetut islantilaiset olisivat jo hyvässä vauhdissa ottamassa viikonloppua vastaan. Mutta ehkä kello kuusi on liian aikaista myös islantilaisille.

Aurinkomatkaaja

Aurinko mikä oli toivottanut minut tervetulleeksi Islantiin alkoi vähitellen hävitä harmaan pilvimassan taakse. Otin askeleeni kohti rantaraittia ja tarkoituksenani löytää Solfar tai Aurinkomatkaaja. Tämä viikinkialusta muistuttava teräsveistos osoittaa laskevan auringon suuntaan ja on kaupungin kuvatuin taideteos. Minä kannoin korteni kekoon ja räpsin kuvia Aurinkomatkaajasta minkä kerkesin sateen pikkuhiljaa alkaessa ropista. Aurinkomatkaajapa tosiaan. Vasta rannalla siintävät dramaattiset vuoret hävisivät pikkuhiljaa yli vyöryvien pilvien taakse. Kävelin vielä jonkin matkaa pitkin rantatietä, mutta sateen itsepintaisesti jatkuessa ja koko ajan voimistuessa, luovutin ja lähdin etsimään ruokapaikkaa. Hotellin läheltä löytyi intialaisia ja thaimaalaisia pikkuravintoloita. Itse hotellini kanssa samassa rakennuksessa, vain toisella puolella, oli hauskan niminen ravintola: Potturinn og Pannan. Mutta sen ulkopuolella ei näkynyt ruokalistaa, joten tyyli jäi arvoitukseksi. Kävelin vielä korttelin ympäri, mutta muita ravintoloita ei näkynyt. Kun vihdoin astuin takaisin hotellin aulaan, olin tehnyt päätökseni ja vesisateen nujistamana päätin testata hotellin omaa ravintolaa, mikä lupasi vieraille 15 prosentin alennuksen. Eikä minun tarvinnut päätöstäni katua! Ruoka oli todella maukasta eikä ollut hinnallakaan pilattu. Söin sienikettoa alkuruuaksi ja lammaspihvin pääruokana. Liha oli aivan taivaallista! Se suorastaa suli suussa ja sitä oli puolen kilin verran. Ehkä hieman liikaa, mutta tuntui väärältä jättää niin hyvää tähteeksi. Pihvi tarjoiltiin pienen uuniperunan ja bearnaisekastikkeen kanssa. Muutama kasvis viipale koristeena. Todellinen lihansyöjän annos! Ja olihan ravintolalla nimikin, Potturinn og Pannan, ja siellä tuntui istuvan myös paikallisia. Melkein joka pöydässä oli syöjiä.

Maha täynnä ja mieli tyytyväisenä päätin painua hyvissä ajoin pehkuihin, sillä seuraavana aamuna edessä oli aikainen herätys ja lähtö valasretkelle kello kahdeksan. Jospa vain uni tulisi heti silmään, sillä pääni oli jo nyt pyörällä maisemista ja iltapäivän lyhyestä kävelykierroksesta Reykjavikissa. Viimeinen merkintä ensimmäiseltä päivältä matkapäiväkirjassani koskee katukuvaa. Meidät turistit on helppo huomata Reykjavikissa. Islantilaiset ovat erittäin tyylikkäästi pukeutuneita, kun taas turistit kulkivat vaelluskengissä ja -asuissa. Reput selässä. Tunsin oloni hieman alipukeentuneeksi, jopa hotellin ravintolassa. Mutta enhän ollut Islannissa vaatteilla koreilemassa, kuten seuraavan päivän kokemukset osoittivat.

Niistä sitten lisää ensiviikolla. Nyt huomaan pientä hermostuneisuutta ja keskittymisvaikeuksia. Kädet alkavat myös hiota. Ei ole kiva kirjoittaa. Missä syy? Ajatukseni ovat jo tämän illan jääkiekko finaalissa: Suomi – Ruotsi. Kumpi voittaa? En tiedä, mutta toivon että Suomi. Siitä on jo liian kauan aikaa, kun näin on käynyt.

HYVÄ SUOMI!!!

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 15/05/2011 Kategoria/t: Kulttuuri, Matkustus, Postaweek2011, Sää, Ympäristö

 

Avainsanat: , , , , , ,