RSS

Avainsana-arkisto: Travel and Tourism

Islanti, täältä tullaan!

Reykjavik-localisation

Image via Wikipedia

Odottavan aika on pitkä! Nämä kolme päivää töissä ovat olleet todellista kituuttamista, varsinkin kun suurin osa kolleegoistani on lomalla. Täällä on ns. ”kolme kahden hinnalla” lomapäivätarjous: Jos olit sukkela ja ehdit ennen työkaveria, niin sait yksitoista päivää vapaata käyttämällä vain kolme lomapäivää! Itse en ollut nopea ja toisekseen eivät nämä kolme hiljaista työpäivää nyt ylitsepääsemättömiä olleet. Varsinkin, kun tietää pääsevänsä Islantiin viikonloppuna! Tuskin pysyn nahoissani!

Täällä Englannissa on siis tuleva viikonloppukin pitkä vapaa. Työläiset saivat kuninkaallisten häiden kunniaksi perjantain vapaaksi ja vappuvapaa on maanantaina. Kahdeksan yleistä vapaapäivää vuodessa (tänä vuonna poikkeuksellisesti yhdeksän) ei kuulosta kovin ruhtinaalliselta, mutta joka ikinen näistä vapaista tarkoittaa pitkää viikonloppua. Täällä juhlapäivät ovat luonteeltaan siirtyviä siinä mielessä, että niihin yhdistyvä vapaa ei ole kyseisenä päivänä vaan seuraavan viikonlopun jälkeisenä maanantaina. Toisaalta hieman tylsä systeemi, kun on tottunut juhlistamaan esimerkiksi vappua juuri toukokuun ensimmäisenä. Mikään ei siis estä juhlintaa kyseisenä päivänä täälläkään, mutta jos vappu osuu esimerkiksi torstaille on perjantaina kyettävä heräämään töihin. Toisaalta taas erinäiset vapaat eivät riko työviikkoa ja pitkä viikonloppu on aina kätevämpi kuin yksittäinen lomapäivä keskellä viikkoa. Lisäetuna Englannin vapaapäivä järjestelyssä on se, että jos varsinainen juhlapäivä osuu viikonlopulle sitä seuraava maanantai on silti vapaata. Tämä johtuu siitä, että kansalliset vapaapäivät on määritelty juuri niiksi kahdeksaksi per vuosi riippumatta siitä mille viikonpäivälle varsinaiset ”pyhät” asettuvat. Kuka täällä sitten päättää yleisistä vapaapäivistä? Hallitus tietenkin.

Itse käytän hyväkseni tätä toista pitkää viikonloppua matkustamalla Islantiin. En ole koskaan aikaisemmin maassa käynyt, mutta mitä olen matkustaneilta kuullut paikka on aivan mahtava. Odotukset ovat siis korkealla! Tosin eivät sään suhteen kuitenkaan. Odotettavissa on sadetta, tuulta ja koleata. Tuskin tulen pettymään, vaikka BBC:n sääkartta näyttääkin hyvin vaihtelevaa säätä. Mukaani lähtee sekä vettä hylkivät housut ja takki että lämpökerrasto. Onneksi en ole vielä pessyt talvivillasia varastoon, sillä pipo ja lapaset on syytä myös pakata matkaan. Mutta tärkein kaikista taitaa kuitenkin olla kamera. Säästä riippumatta olen päättänyt räpsiä niin monta kuvaa kuin muistikortille vain mahtuu. Minun valokuvaustaidoilla tulokset eivät tietenkään tule olemaan yhtä henkeäsalpaavia kuin internetissä esillä olevilla kuvilla, mutta niiden inspiroimana haluan kuitenkin tallentaa Islannin erikoista maastoa niin paljon kuin mahdollista. Ja jos otan oikein monta valokuvaa, niin niistä voi vahingossa muutama onnistuakin.

Koska olen malttamattomana odottanut matkaan pääsyä, olen käyttänyt odotusajan tutkimalla matkaopaskirjan kannesta kanteen ja varaamalla päiväretket. En muista milloin viimeksi olen lähtenyt näin järjestäytyneenä lomalle: omatoimipakettimatka. Uusi konsepti. Tosin kaksi päivää on todella lyhyt aika ja ajattelin, että on parempi varata retket etukäteen eikä paikanpäällä tuhlata aikaa jahkailuun. Kaikki on matkustusta vaille valmista eikä sitäkään tarvitse enää kauan odotella!

Täytyy vielä mainita mielestäni erikoinen huomio opaskirjassa: ”Ei ole suositeltavaa tuoda esille Islannin kokemaa talousromahdusta. Maastaan ylpeät islantilaiset eivät ota kritiikkiä vastaan kiitollisina.”.  Ja minä kun ajattelin käyttää valuuttana banaaneita ja  sukkahousuja! Ehkä sitten ei. Onneksi kruunut on jo vaihdettu, varmuuden vuoksi. 🙂

Miksi odottavan aika on näin pitkä…

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 28/04/2011 Kategoria/t: Englanti, Expat, Matkustus, Postaweek2011, Sää

 

Avainsanat: , , , , , ,

Räntäsaderomantiikkaa

Kun lähdin perjantaina Manchesteristä aurinko paistoi lämpimämsti ja kevään kukat kukkivat. Ajatuksissani melkein kävi outo miete, että miksi halusinkaan pitää lomani Suomessa? Varsinkin, kun lauantai aamu Helsingissä auvautui harmaana edessäni ja muutaman hiutaleen jälkeen alkoi loputtomalta tuntunut räntä- ja lumisade. Enhän minä tällaista säätä ollut tilannut! Missä on se aurinko sinisellä pilvettömällä taivaalla? Mutta toisaalta oli loistavaa kävellä keskikaupungilla ja katsella lumisia maisemia ja räntäsateessa tarpovia ihmisiä. Sekin on eksotiikkaa omalla ankealla tavallaan.

Tullessani lentokoneessa sain viereeni vanhemman suomalaisen rouvan, joka oli matkalla tyttärensä luota Leedsistä takaisin Suomeen. Pienen sääkeskutelin jälkeen puheaihe siirtyi  kummankin matkustussyyhyn: hän palasi lomalta Suomeen, kun minä vasta aloittelin hyvin ansaittua paussiani. Paljastui, että rouvan tytär oli opiskellut ja asunut Englannissa toistakymmentä vuotta ja viimeiset viisi vuotta totutellut työelämään. Loistavaa, ajattelin! Mahdollisuus kuulla ulkosuomalaisen tarina ‘sisäsuomalaisen’ silmin.

Tyttären elämä kuullosti menneen aika samoja raiteita oman elämäni kanssa, joten oli mielenkiintoista kysellä miten rouva äitinä ja vanhempana on vuosien varrella tyttärensä maailmanmatkailusta ajatellut. Ilmeisesti viime aikoina tytär on käynyt läpi samoja juupas-eipäs ajatuksia kuin minä itsekin. Siis, että ajatukset Suomeen paluusta ovat välillä pinnalla ja sitten taas se elämän tämän hetkinen arki ottaa voiton ja sitä tyytyy niihin totuttuihin rutiineihin. Mutta eipä se Suomeen pysyvästi muuttaminen mitään yksinkertaista ole. Sitä kuitenkin haluaisi jatkaa leipänsä ansaitsemista työelämässä ja välillä tuntuu, että suomalaiset työnantajat eivät ole tarpeiksi rohkeita palkkaamaan ei-suomalaisen opinto- ja työhistorian omaavia hakijoita, vaikka kansainvälisyydestä ja kielitaidosta on tullut yleisesti viljeltyjä avainsanoja työpaikkailmoituksissa. Ja kuten rouvan tytär oli sanonut niin se Suomi mistä hän lähti, sitä ei enää ole. Totta, mutta sitä on välillä vaikea hyväksyä ja näillä viikon tai kahden lomavierailulla ei tarvitse niistä arkeen liittyvistä pikku ongelmista välittää.  Toisaalta, arki on sitä samaa työssäkäymistä asui sitä missäpäin maailmaa tahansa.

Tulimme rouvan kanssa siihen tulokseen, että onneksi nykyaikana on kuitenkin teknologia kehittynyt niin, että yhteydenpito ystäviin ja läheisiin on helppoa. Ja jos haluaa, niin pystyy minuutti minuutilta päivittämään kotijoukkojaan mietteistään ja tekemisistään. Maailma on pienentynyt kuvitelmissamme ja lentomatkaillessa sitä helposti unohtaa oikeat välimatkat ja kuinka kaukana itseasiassa esimerkiksi Suomi on Isosta Britanniasta. Vuosi sitten Islantilaisen tulivuoren purkaus palautti mieliimme maantieteelliset faktat. Itsekin olin Suomessa ja suunnitellessani mitä maa- ja merireittiä takaisin Manchesteriin palaisin, laskin sen normaali aikoina vievän noin kolme päivää. Onneksi olin Suomessa enkä loma- tai työmatkalla. Niin sanotusta kotipaikkaedusta oli hyötyä ja pystyin odottelemaan tilanteen selviämistä niin kauan kuin oli tarvetta.

Suomi toivotti minut tällä kertaa tervetulleeksi heittämällä tiskirättejä niskaan, mutta jo tänään sunnuntaina aurinko pilkisteli pilvien raosta lähtiessäni Helsingistä. Lumi pöllysi junan ikkunassa sinistä taivasta vasten. Maisema sai mielen iloiseksi. Pian kuitenkin päävärit muuttuivat harmaaksi ja  valkoiseksi. Ehkä näin onkin parempi. Tätähän tämä arki on. Ei Manchesterissäkään joka päivä, saati joka viikko, aurinko jaksa paistaa. Ohi vilistäviä metsiä on kiva katsella ja samalla kuunnella edessä istuvien kahden tuntemattoman kiihkeää keskustelua edellisen illan jääkiekko-ottelusta! Eksotiikkaa, mutta niin tuttua. Arjen romantiikkaa. Kevättalven harmaita päiviä ja välissä auringon pilkahdus. Tätähän tämä on olla Suomessa, olla suomalainen.

 

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 20/03/2011 Kategoria/t: Expat, Postaweek2011, Suomi

 

Avainsanat: , , , ,