Miksi nämä ajatukset tulevat päähän aina silloin, kun ei ole tietokoneen äärellä? Yleensä alan miettimään asioita kävellessäni kauppaan tai ollesani työmatkalla. Viimeeksi tällä viikolla lompsiessani linja-autopysäkille töiden jälkeen, mieleeni tulla tupsahti Milla Magia. Aivoni ajatteli, että olisi hienoa joskus olla Milla Magia ja lennellä luudalla ympäriinsä. Sieltä yläilmoista käsin voisin vaikka nakella hajupommeja kansalaisten niskaan ja käkätellä makesti päälle! Kjähkjähkjäh! Nyt täytyi vain tyytyä tallaamaan jalan ja piereskelemään. Ei mitään hohtoa. Tosin enhän minä omista edes luutaakaan.
Disneyn noita-akka Milla oli kyllä aika siloteltu versio. Välillä toivoi, että räväkämpi hahmo olisi saanut enemmän huomiota. Mutta minua välillä harmitti sen puolesta, kun yrityksistään huolimatta noita jäi ilman Roopen onnenkolikkoa. Kyllä sillä kitupiikillä olisi ollut varaa yhdestä lantista luopua! Minun mielestäni Roope ei edes kaikkia rikkauksiaan ansainnut. Epäilen vahvasti Roopen käyttäneen välillä valonarkoja keinoja varallisuutensa kasvattamiseen eikä huoli lähimmäisistä juuri koskaan painanut paljoa Roopen vaakakupissa. Mutta Disneyn mukaan kuitenkin jopa ilkeä pankkiiri ansaitsee onnellisen lopun ja voiton pahasta, niin kauan kun vastassa on noita, ja akka kaiken lisäksi.
Mikä siinä on, että noidat nyt sattuvat aina olemaan kärttyisiä vanhoja naisia? Kärttyiset vanhat ukot ne vasta pelottavia on! Suomessakin pääsiäisnoita perinne on lähtöisin uskomuksesta, että ilkeät ja kateelliset naiset kävivät tekemässä naapureille kiusaa. Luulisi, että naapurin sato-onnen tai lypsykarjan kiroaminen olisi ollut maalaisukkojen asia. Miten naiset muka tiesivät mitään miten maataviljellään saati miten viljelyksiä tuhotaan? Mutta ei, ukot olivat kait liian kiireisiä sahdin juonnissa ja pääsiäisherkkujen syönnissä, että tämäkin ¨askare¨ jäi naisten kontolle. Vai miten se taas menikään? Onkohan pääsiäisnoitaperinteellä mitään tekemistä Euroopan noitavainojen kanssa?
Noitavainot ovat kyllä yksi niistä ihmiskunnan historian synkistä hetkistä. Miten aivot ja ajattelykyky, mitkä ovat pystyneet sinkoamaan meidät avaruuteen voivat välillä niin pettää meidät? Minun on toisinaan vaikea hyväksyä sitä, että ihmisen kyky älylliseen ajatteluun tarkoittaa myös kykyä saada aikaan ihmeitä niin hyvässä kuin pahassa. Myös ydinpommi on innovaatio. Tosin ilman ydinpommia meillä tuskin olisi ydinvoimaa ja ilman ydinvoimaa ei olisi ydinonnettomuuksia. Ilman sotia olisi moni turha maailman tuhoon tarkoitettu vempele jäänyt syntymättä eikä nyt tarvitsisi pelätä terroristien pihistävän niitä. Toisaalta sodan ansiosta meillä on nykyisin käytössä keksintöjä joita ilman sodankäyntiä olisi saanut odottaa tai ehkä niitä ei olisi keksitty ollenkaan. Ja näin naisena olen erityisen kiitollinen siitä, että sodat verisiä sotkuja. Sillä ilman tarvetta pystyä tyrehdyttämään suuriakin verenvuotoja ei meillä naisilla olisi terveyssiteitä eikä tampooneja. Yllättävää, mutta tämä tarina on tosi. Tämän innovaation takana on ensimmäinen maailmansota, amerikkalainen paperitehdas Kimberley-Clark ja tarve luoda hyvin imukykyinen materiaali verenvuotojen tyrehdyttämiseen. Sodan jälkeen jollakin yhtiön työntekijällä vain välähti, että sodan aikana sairaanhoitajathan taisivat hamstrata niitä meidän siteitä omaan käyttöön. Hmm, mitä moinen mahtoi merkitä. Heureka! Sota on loppu, mutta kuukautiset ei. Ei muuta kuin tuote uudelleen markkinoille ja siitä kiitos. Mutta miksi siihen tarvittiin Euroopan hajalle repivä sota, että naiset saivat saniteettituotteensa???
Onkohan sodankäynti ja naapurin kanssa nahikointi pakottanut ihmiskuntaa kehittämään myös siviilisatiota? Niin kauan, kun pystyimme asumaan väljästi eikä maasta ja ruuasta ollut pulaa ei ollut tarvetta myöskään hallinnolle ja hallitsijoille. Mutta heti, kun väkiluvun kasvu pakotti yhteisöjä metsästämään laajemmalti ja viljelemään yhä suurempia aloja, niin se naapuri tuli väkistekin vastaan ja halusi poimia mustikat juuri siltä samalta mättäältä. Kinahan siitä syntyi ja käsikähmä. Sama se kuka löi ensin. Kostoa lähdettiin hakemaan joukolla. Ja väkiluvun edelleen kasvaessa nämä kahnaukset tulivat aina vain yleisimmiksi ja verisemmiksi. Enää eivät nyrkit riittäneet vaan metsästysmaita lähdettiin valloittamaan miekka kädessä. Mutta miekkataisteluun ei lähdetä kuin baaritappeluun, siihen tarvitaan järjestäytynyt joukko sotilaita ja yksi selkeä johtaja. Uusi tapa asua oli siis syntynyt. Enää eivät kaikki olleet saman arvoisia. Arvostetuimpia olivat sotilaat, jotka pitivät pahat naapurit loitolla ja pyramidin päällimmäisenä istui heimon johtaja. Kuningas.
On jännittävää ajatella, että ruuan paljous johti väkiluvun kasvamiseen, mistä taas seurasi maa-alueiden valloitus ja tarve yhteen selkään johtajaan. Toisaalta taas, pula ruuasta saa ihmiset liikkeelle ja kapinoimaan johtajaansa vastaan. Nykyaikanakin. Se tämä ihmisen elämä pyörii vatsan ympärillä. Niin kauan, kun ruokaa on saatavana edulliseen hintaan kaikki ovat tyytyväisiä. Pitäisiköhän kokeilla elää yksi viikko mahdollisimman pienellä budjetilla? Yrittää olla eettinen ja ympäristöystävällinen kuluttaja. Minun täytyy kyllä sitä ennen perehtyä paremmin miten moisen kokeilun voisi toteuttaa. Voi tikkerperi! Ensi viikko ei ole muutenkaan hyvä viikko eettisyydelle, koska on pääsiäinen ja minun pitää lähteä Kyöpelinvuorelle irstailemaan perkeleiden kanssa. Mutta heti sen jälkeen parannan tapani, kuluttajana.
Suomi Linja 